Tuli käytyä kolmessa kerrostalossa uusia asuntoja katselemassa. En ostaakseni vaan ammattiuteliaisuudesta. Löytyi hyvää, mutta paljon myös pettymystä.
Eteisissä ei saa takkia pois eikä päälle, eikä voi suuresti peilailla. Pitkiä, mutkaisia käytäviä kyllä löytyi. Halli - pienikin - on käyntikortti asuntoon ja huone sekin, mistä pitäisi päästä kolmeen, neljään huoneeseen.
Monesta keittiöstä puuttuivat korkeat komerot, eli vo kysyä, minne sijoittaa astiastot, lasit ym.? Sen sijaan puhuttiin "integroiduista" astianpesukoneesta, liedestä ja jää-viileä-pakastimista. En kysynyt ovatko integroidut emäntään, laskutukseen vai on/off-nappulaan.
Makuu- ja olohuoneet olivat tavanomaisen ahtaat, komerotilaa niukasti. Joissakin pienasunnoissa runsaasti ja isommissa turhan niukasti, suhde tuntui unohtuneen.
Erikoisina yksityiskohtina mainittakoon, että eräässä asunnossa kulku makuuhuoneeseen tapahtui toisesta makuuhuoneesta, ja parissa wc:hen kulku keittokomero-tilasta. Erillinen wc taas puuttui yhdessä kohteessa 3h+k:n asunnosta.
Parveke oli joissakin ylisuuri, toisista ne puuttuivat kokonaan. Saunat, jotka vievät tilaa ja haittaavat muuta suunnittelua, olivat fiinejä, samoin kylpyhuoneet ja wc:t, joskin ehostettu pintamateriaaleilla. Esimerkiksi suihkuverho yleisratkaisuna ei estä veden leviämistä laajasti lattialle.
Odotin nykykaudelta enemmän. Tutkittuja, vuosikymmenten asumistarpeista rekisteröityjä suunnittelu- ja toteutusratkaisuja. Mutta näin taantumista. Ihmisen "integrointi" asumiseen oli monin tavoin jäänyt suunnitteluhuitaisuksi.
Sotien jälkeen rakennettuja asuntoja arvostellaan ja pidetään pahimpina. Muistaa kuitenkin pitäisi silloisen "ruuhka-Suomen" muuttopaineet ja asuntopula. Oli pakko tehdä paljon ja nopeasti. Vanhalla tekniikalla olisi tarvittu lähes 500 000 työntekijää, mutta heitä löytyi vain runsas 120 000.
Nyt laskeskellaan peruskorjaukseen ja saneeraukseen kuluvia euroja. Ja meneehän niihin niitä. Elinkaari ei ole millään ikuinen, silloiset resurssit ja normit olivat toiset, elintaso köyhempää eli korjaustarpeesta ei voi syyttää yksin rakentajia ja suunnittelijoita. Asuntojen silloinen suunnittelu ja toteutus oli ainakin suurimmilla toteuttajilla (Sato, Salpa, Haka) tarkkaan tutkittua ja harkittua.
Monin osin 1980-70-luvuilla asetettiin mielestäni nykyistä suuremmat vaateet asuttavuudelle. Ne toteutuivat resurssien mukaan - ei täydellisinä. Mutta yritystä oli. Asuttavuutta voinee luonnehtia ajatuksin: Tila jokaiselle yksinoloon, tilaa yhteisoloon, hygieniaan, myös eettisyyteen, meluttomuutta, tilaa kululle, ruuanlaitolle ja ruokailulle, nukkumiselle, vaatteille, yleistavaroille. Nyt on mukaan tullut informaatiotekniikan saatavuus ja vastavuoroisuus.
Tiloista voi tuoda esille vanhan jutun asunto-ostajasta, joka myyjälle julkitoi tahtonsa; "Iso eteinen, olohuone ja makuuhuoneet. Kaksi kylpyhuonetta ja erillinen wc. Ja pieni pinta-ala." Eli mahdottoman yhtälön, mutta ehkä syyn, miksi Suomessa asumme ahtaasti.
Kirjoittaja on turkulainen rakennusneuvos.
