Keidas Halistenkoskella
Halisten vanha kylämiljöö ansaitsee arvoisensa kohtelun, oli otsikkona Pirjo Rantin kirjoituksessa vähän aikaa sitten. Olen myllärinpoikana elänyt Halisten kylän raitilla ja tallannut sen rantoja. Rannat olivat silloin paljaat, kun niillä laidunnettiin karjaa. Kun karjanhoito lopetettiin, sinne ilmestyivät nopeakasvuiset ja rantoja kaunistavat pajupuut. Virnamäkeen mentiin useimmiten rantoja pitkin, eikä sieltä talojen pihateiden kautta.
Nykyinen melontalaiturin paikka oli silloin kylän yhteinen uimaranta, jossa pidettiin mm. uimakoulua. Paha haitta oli kuitenkin yläpuolella olevan navetan avoviemäri, joka johti juuri siihen kohtaan. Vedessä olikin näkyvissä ruskea värijuova, joka kuitenkin uimareiden polskutellessa sekoittui eikä siitä sen kummemmin välitetty, kun asialle ei mitään voitu. Karjaa ei kuitenkaan enää siellä ole ja siellä on kai lietekaivokin.
Nykyisin viljelijöiden velvollisuuksiin kuuluvat rantojen suojakaistat onkin tarkoitettu pelloilta tulevien valumien estämiseksi. Tuskin jonkin vähäisen polun takia.
Ymmärrän kyllä, että omaansa pitää puolustaa, mutta se ei saa perustua toisarvoisiin seikkoihin "nuorisojoukko juopotteli" jne. tilapäistodisteluihin, joita todistelut olivat pääosiltaan.
Enemmän olisi voinut olla huolestunut silloin kun koko Suomenkin historian kannalta arvokkaan Halisten myllyn palon jälkeinen rakennuskanta hävitettiin raunioita myöten niin että päärakennuskin oli vuotavine kattoineen rottien asuttama.
Onneksi viimein löytyi poliittisissa piireissä myllärintalon väkeä niin paljon, että tämä upea talovanhus pelastui.
Nyt meillä on hieno keidas siinä historiallisen kosken partaalla jonne voimme poiketa ja hiljentyä historiaan ja seurata nykyaikaa kalastus-, melonta- ym. rientoineen.
Uskon, että meidänkin pikkupoikina tallaama polku joen rannassa pian avautuu, eikä varmaan estä talonpoikia viljelemästä meille kaikille välttämättömiä luonnon antimia.
Vanha halistelainen
Aatos Katajamäki