Turussa kuten muissakin suomen suuremmissa kaupungeissa on viime vuosina tehty oikeansuuntaisia ratkaisuja kestustaviihtyvyyden lisäämiseksi. On rakennettu kävelykatuja istutuksineen, joissa ihmiset voivat vapaasti liikuskella ja pysähtyä välillä istahtamaan ja rentoutumaan.
Hiljattain nimimerkki Katariina vaati yksityisautoilun helpottamista keskustassa ja toivoi maltillisuutta kävelykatujen rakentamisessa. Kirjoitus kuvastaa amerikkalaistyylistä asennetta, jonka mukaan kaikkiin mahdollisiin palveluihin pitäisi päästä ovelle asti omalla autolla sen enempää luonnosta tai toisten viihtyvyydestä piittaamatta. Omia jalkoja ei pitäisi käyttää mihinkään. Eipä ihme että fyysinen passivoituminen ja liikalihavuus seurannaisineen ovat kasvava ongelma yhteiskunnassamme.
Kun autolla pitää päästä torimyyjän viereen, hampurilaisravintolan luukulle ja pankin ovelle, ei varmasti löydy paljoakaan motivaatiota omatoimiseen liikkumiseen. Liikuntarajoitteiset ovat tietenkin eri asia.
Lisäksi ydinkeskustan autojen tyhjäkäyttö ja parkkipaikkojen välillä sahaaminen kuluttavat täysin turhaan polttoainetta ja saastuttavat keskustailmaa ainakin paikallisesti. Autojen viemä tila keskustassa on suhteettoman suuri haittoihin nähden. Jalankulkijoita mahtuu samaan tilaan kävelemään valtavasti enemmän ja tämä lienee keskustan yrityksillekin myönteinen kehityssuunta.
Ehkä jokainen kykenevä voisi ottaa itseään niskasta ja kävellä sieltä laitakaupungin parkkitalosta pienen matkan keskustaan. Kävelemisestä koituu hyötyä sekä kävelijälle että keskustan viihtyisyydelle.
Viihtyisyyden puolesta
