Elintarviketuotannon kierous
Euroopan unionissa
Merkillistä, miten ei-toivotulla tavalla elintarviketuotanto nousee tuottaen vaikeuksia sen tasapainossa pitämisessä.
Kun Keski-Euroopan maiden, esimerkiksi Saksan, Ranskan ja Englannin maatalous oli tuottanut mahdottomia ylijäämävuoria elintarvikkeita, niin heidän oli hankittava ostajia (kuluttajia) tälle seisomaan jääneelle massalle. Ensi hätään he siihen saivat Pohjoismaat. Suomi, Ruotsi ja Tanska liitettiin Euroopan unionin jäseneksi. Tällä menetelmällä he saivat noin parikymmentä miljoonaa uutta tuotteidensa kuluttajaa.
Ja se oli niin hyvä, että etenkin Ranskassa nousi uusia maanviljelijöitä kuin sieniä sateella. Maataloustuotteiden tuotanto nousi hirmu vauhtia. Ja kohta huomattiin heillä jälleen olevan edessään mahtavat ylijäämävuoret tuotteistaan. Ketä nyt ostajaksi (kuluttajaksi)? Luonnollisesti Itä-Eurooppa. Sinne vienti tulee varmasti olemaan suurempi, kuin sieltä tuonti.
Ja se oli niin hyvä, että keskisen Euroopan maissa nousi jälleen uusia maataloustuottajia kuin sieniä sateella. Ja aikaa myöden huomattiin jälleen seisottavan mahtavien ylijäämävuorten edessä. Mistä nyt hankitaan ostajat (kuluttajat)?
Kas tässä vaikeus nurinkurisilla, ei-toivotuilla ja virheellisillä tukiaisten jakamisilla ja kaupan käynnillä. Ja tämä prosessi sen kun jatkuvasti toistuu, toistuu, toistuu. Nyt ei auta muu, kun unohtaa nuo pienet jäsenmaat (pienine huolineen?) oman onnensa nojaan. Heiltähän ja Saksalta nuo tukirahat on nyhjäistävä.
Martti Laaksonen
