Raivohulluja kuormurikuskeja
Jalankulkijat syyttelevät vähän väliä, pyöräilijöitä jalkakäytävillä ajosta. Minulla on ikäviä kokemuksia autoilijoiden syyttelyistä ajosta ajoradalla, vaikka noudatan liikennesääntöjä sekä autoillessa että pyöräillessäni.
Viime perjantaina illalla seitsemän jälkeen ajaessani polkupyörällä Eerikinkatua Multavierunkadulle Brahenkadun ja Aninkaistenkadun välillä suuri kuorma-auto ajoi lähes kiinni takalokasuojaani huudattaen itseään ja ajopeliään mielettömästi.
Ryhmittyessään viimein omalle kaistalleen Tuomiokirkkosillan suuntaan hän karjui autostaan ajavansa ylitseni. Metelissä en saanut selvää, mikä hänellä oli syynä mokomaan riehumiseen, mitä voisi nimittää liikenteen vakavaksi vaarantamiseksi. Ainakin minut hän sai täysin hermostumaan, ja aloin epäilemään, että pyörällä ei saisikaan ajaa samoilla liikennesäännöillä kuin autolla, ainakaan Turussa.
Tarkistinkin jälkeenpäin viranomaistaholta asian, ja saamani tiedon mukaan olin ajanut niin kuin pitääkin, pyörälläkin ajetaan ryhmitysmerkkien mukaan oikeilla kaistoilla suuntamerkkejä näyttäen.
Muutama vuosi sitten samassa risteyksessä joku miespuolinen autoilija myös kommentoi (toki kohteliaasti) minulle autonsa ikkunasta, että jään auton alle, kun ajan siinä. Silloinkin odotin vihreitä valoja asiaan kuuluvan kaistan oikeassa reunassa. Mikä polkupyörässä niin ärsyttää autonajajia?
Turun kaupunkiliikenteessä ihmisen siirtämiseksi osoitteesta toiseen auto on mielestäni tarpeeton, ja siksi käytän lähiliikenteessä polkupyörää.
Tuula Javanainen
