Kaupungissa on toteutettu 1980-1990 luvuilla sekä mainioita että heikkoja ratkaisuja. Hyvä-arvosanan ansaitsee Hansa-kortteli, jossa useat kiinteistöomistajat integroitumalla toteuttivat toimivan, monipuolisen kauppakeskuksen.
Wiklund ja vanha Anttila ovat ahtaudessaan tukahtuneita eikä apua löydy naapureilta. Ei synny derivaatioita. Ei myöskään autopaikkoja eikä läpikulkuväyliä. Samassa kurimuksessa on Forum tyhjine tiloineen eikä sinne kukaan edes löydä.
Österbladet-kiinteistö sekä Alvar Aallon Turun Sanomien talon toiselle puolelle ajateltu hotellihanke tarvitsisivat myös parkkitiloja toteutuakseen ja toimiakseen. Paikoituspulmaan ei auttanut Louhi ja tuskin sen laajennuskaan? Torin alle kaiketi parkkitilat kuuluisivat ja sisään-ulosajo viereisiltä kaduilta, ei kauempaa.
Keskustan autopaikat on hävitetty ja hävitystä jatketaan huonoin ratkaisuin. Ensin pilattiin Eerikinkatu "liikennekadulla" poistamalla katuvarsipaikat ja tekemällä leveä, mutta tyhjä jalkakäytävä. Jatkona Yliopistonkadun "kävelykatu", jonka varrella on kolkkoja tavaratalojen, apteekkien ja pankki-vakuutusyhtiön näyteikkunoita. Laajennus Kristiinankadulle ja Yliopistonkadulle ei tilannetta paranna. Loputkin parkkipaikat häipyy. Kävelykadun kriteeri vaatisi pikkuliikkeitä, kapean väylän ja lämpimän ilmaston.
Uudelle kirjastolle Österbladin tontille suunniteltu ratkaisu kaatui parkkipaikkoihin. Ei kirjastoa vaan liiketiloja varten! Toriparkin rakentamisen estää kaupungin ja Louhen välinen sopimus ulottuen vuoteen 2007. Siinä taitaa olla piste kirjastohankkeelle siihen.
Vanha Anttila-kiinteistö pitäisi panna maantasalle rumuutensa takia. Saneeraamallakaan ei siihen kirjasto sovellu. Uuden kirjaston jokainen olettaa olevan uusi, moderni, silmää hivelevä rakennus, josta näkee myös ulos.
Yhtenä, ehkä parhaana suunnittelijan näkökulmasta katsoen, olisi Teatterin viereinen hämähäkkitontti. Erinomaiset perusteet ovat kalliopohja, kaupungin omistus, keskeinen sijainti, hyvät kulkuyhteydet. Siihen saisi Aurajoen vartta kaunistavan, näyttävän, modernin ihailukohteen ja käytännölliset tilat. Myös kirjallisuus ja teatteri löisivät kättä keskenään. Olisihan siitä myös sisälläolijoille näkymät, joita muissa ei löydy.
Veronmaksajien rahaa säästyisi neljänneltä ehdokkaalta - Turun Puhelimen tontille laajennettavaksi ajatellulta ratkaisulta. Rahaa palaisi ehkä vain sopimuksen purkuun 250 miljoonaa markkaa ja lisänä tulisivat purkukulut ja savinen maaperä.
Alun parkkitiloihin palatakseni - koska se liittyy aiheeseen - voi todeta, ettei nykykirjaston luona monia katupaikoitustiloja ole, mutta siitä ei kukaan ole valitellut. Sinne mennään kävellen tai pyörillä. Niitä ei suuria määriä vaatisi uusi, pohdinnan alla oleva paikkakaan? Se on eräs ja merkittävä punkti.
Uuden paikan valinnassa kaupunkilaiset toivovat päättäjiltä varmaan nopeutta, kiistanalaisten ratkaisujen eliminoimista, taloudellista huomioimista, toimivaa ja uutta kaunista kirjastoa. Ei liene vaikeaa, jos on tahtoa!
Lasse Sarjolahti
