Turun kaupungin hallituksen ja keskusjohdon oivallus
Turun kaupungin hallitus ja keskusjohto ovat päättänyt eräistä ratkaisevista toimenpiteistä tehdessään esisuunnitteluja vuoden 2003 kaupungin budjettiin. Vuoden 2003 oletettavien kaupungin vakituisen henkilökunnan palkankorotuksiin on päätetty varata 3,5 prosentin korotus vuoden 2002 kaupungin henkilöstökuluihin ja siirtää ko. summan kaupungin hallituksen peukalon alle, pois eri hallintokunnilta.
Samalla päätöksellä hallintokunnille on annettu suunnitteluohjeet vuoden 2003 budjetin laadintaa varten. Ohje kuuluu, vuoden 2002 budjetista vähennetään pois 1 prosentti ja tämän jälkeen budjetin nousu saa olla enimmillään 1,9 prosentin inflaatiotarkistus.
Äkkiä katsottuna em. ohje vaikuttaa erittäin hyvältä ja varmasti materiaalihankintojen puolella onkin. Joko tietoisesti ja tietämättään ohjeessa on unohdettu terveys- ja sosiaalihallinnon alla olevat palvelujen ulkoistussopimukset.
Palvelujen ulkoistamissopimukset pitävät sisällään usean sadan vanhuksen ja vammaisen saamat asumispalvelut. Näiden asumispalvelujen tuottamiseen sitoutuessaan yksityiset ja yhteisöt ovat palkanneet riittävän (sopimusten edellyttämän) määrän henkilökuntaa. Tiedetään yleisesti, että tämäntyyppisten palvelusopimusten piirissä henkilöstökustannusten osuus kokonaiskustannuksista on noin 73-77 prosenttia. Suurin osa näistä yksityisistä tai yhteisöistä on vapaaehtoispohjalta toimivia ja voittoa tuottamattomia kolmannen sektorin organisaatioita.
Haluaisinkin nyt esittää avoimen kysymyksen em. suunnitteluohjeen antajille, että onko teillä jotain sisäistä tietoa siitä, että tulevissa palkankorotusneuvotteluissa tehtäisiin kahdenlaisia sopimuksia. Julkishallinnon työntekijöille noin 3,5 prosenttia ja ns. yksityissektorille antamanne laadinta ohjeen mukaisesti noin 1,2-1,3 prosentin korotus. Rohkenen epäillä tällaista vaihtoehtoa.
Huomattavalla osalla ulkoistettujen palvelujen tuottajilla on pitkään kestäneitä sopimuksia kaupungin hallintokuntien kanssa ja kokemuksesta uskallan sanoa hyvät herrat ja rouvat, että menneinä yli kymmenenä vuotena "ilmat" on useaan kertaan vedetty näistä sopimuksista pois. Samana aikana asukasrakenne on huomattavasti heikentynyt iän myötä niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja tuskin on pystytty lisäämään henkilökuntaa likimainkaan samassa suhteessa kuin kaupunki.
Mikäli sopimukset joudutaan tekemään annettujen ohjeiden pohjalta on aivan varmaa, että sopimukset johtavat joko henkilöstön vähennyksiin tai mikä pahinta, erilaisiin väärinkäytöksiin, ja tähän tuskin ohjeen antajatkaan ovat pyrkineet.
Lopuksi haluaisin todeta, että olisikohan kaupungin päättäjien jo korkea aika katsoa peiliin ja alkaa kantaa vastuunsa siitä mikä sille virallisesti kuuluu ja jättää kaikenlainen ulkopuolisen yritystoiminnan ja turhien konsulttien rahoittaminen pois. Kaupungilla on kuitenkin lakisääteinen vastuu kuntalaisten sosiaalisesta- ja terveydellisestä hyvinvoinnista.
Väinö Salminen
