Suomen tie vie kohti Natoa
Suomen poliittinen johto tarkastaa turvallisuus- ja puolustuspoliittiset linjauksensa vuonna 2004. Seuraavat eduskuntavaalit ovat keväällä 2003. Kun Nato loppuvuodesta vielä entisestään laajenee Suomen lähialueille, niin mahdollisen Nato-jäsenyyden luulisi nousevan näkyvästi poliittiselle agendalle. Näin tuskin kuitenkaan, Esko Ahon visioista huolimatta, vaalien alla tapahtuu, sillä kuten kokoomusnuorten puheenjohtaja asian äskettäin ilmaisi, "kansan mielipide on vielä muutettava".
Kansa ei siis ymmärrä Naton funktiota Suomen länteen integroitumisen viimeisenä kehitysvaiheena. Jo nyt Nato-yhteensopivuutemme on korkeaa luokkaa johtuen Naton ja EU:n päällekkäisyyksistä. EU:lle ei mitä ilmeisimmin synny omaa uskottavaa armeijaa. Poliittinen johto kaikissa suurissa puolueissa tuntuu olevan samoilla linjoilla. Nato-kortti jätetään hihaan ja asiassa käy mahdollisesti kuten ydinvoiman kanssa. Kansa ei tiedä, mitä valittavat poliitikot tulevat päättämään.
Ilman kansanäänestystä tilanne on demokratian vääristymä. Demokraattisen vaaliprosessin jälkeen eliitillä on jotakuinkin vapaat kädet ja olisikin ehdottoman tärkeää kuulla puoluekohtaiset Nato-linjaukset jo ennen vaaleja. Positiivista kehitystä asian tiimoilla oli toki ottaa oppositio mukaan valmisteluun.
Tärkeintä olisi avoin keskustelu aiheesta. Sen pohjalta mikä tahansa päätös olisi hyväksyttävä. Juuri nyt ei kuitenkaan näytä lupaavalta. Seurantaryhmä kokoustaa eduskuntatalon kellarissa ja asia vaietaan kuoliaaksi vaalien alla. Jostain syystä vasta vuosi vaalien jälkeen aika on kypsä julkisille päätöksille. Ainoastaan presidentit ovat vapaita ottamaan kantaa. Tämä ei ole oikein.
Arto J. Virtanen
