Nyt jo viimeistään kattavien opetushallituksen valtakunnallisten selvitysten julkitultua olisi aika herätä siihen todellisuuteen, että kouluissa ja sitä kautta oppilaiden saamassa opetuksessa on valtavia eroja.
Oppimisen alisuoriutujia on jo 15-20 prosenttia Suomen koululaisista. Eivätkä oppimistulosten erot koulujen kesken ole mitenkään sattumanvaraisia vaan erot riippuvat siitä, millaisen asuinalueen koulua lapsi tai nuori käy. Valitettavasti näyttää siltä, että olemme menettäneet tasa-arvoistavan ja yhtenäisen peruskoulun, joka välitti tärkeät taidot myöhempää elämää varten sekä mahdollisti sosiaalisen nousun.
Ei kai peruskoulun merkitys voi olla siinä, että ne oppilaat jotka ovat oikeissa kouluissa oppimishaluisina saavat eväät elämäänsä varten ja muut sitten pahimmillaan luku-, kirjoitus- ja laskutaidottomina ovat kokonaan pärjäämättä nyky-yhteiskunnan haasteissa.
Koulut ovat liian autonomisia. Koulut tekevät omat suunnitelmansa sekä tavoitteensa ja saavuttavat ne tai sitten eivät. Koulujen erikoistumisella ei myöskään tunnu olevan rajoja. Samanaikaisesti kun satsataan perinteisessä mielessä kouluun kuulumattomiin asioihin voivat retuperällä olla tukiopetus ja keskeisten oppiaineiden kuten äidinkielen ja matematiikan opetus.
Koulujen autonomia on johtanut siihen, että toivottujen tulosten saavuttaminen on kiinni aivan liian paljon nimenomaan koulun rehtorista ja sen henkilökunnan osaamisesta sekä motivaatiosta.
Itse aloitin peruskoulun Kähärin ala-asteella vuonna 1978. Silloinen peruskoulu oli vielä sellainen, millaiseksi sitä aikanaan suunnitelleet sen halusivatkin ja niin koululain kuin perustuslainkin normit ja tavoitteet tulivat toteutetuksi meidän pikku koululaisten eduksi.
Aikanaan siirryimme yläasteelle ja sieltä ei sallittu keneenkään jatkavan muualle kuin lisää oppimaan seuraavalle asteelle. Koulu oli kuin kotileipomon leivinuuni, minne meidät kaikki laitettiin taustoistamme riippumatta ja yhdeksän vuotta myöhemmin meistä leivottiin oppia ja valmiuksia saaneita kansalaisia. Olen hyvin kiitollinen siitä laadukkaasta peruskoulusta, mitä minä ja ikäluokkani saimme käydä.
Nyt on aika ponnistella, jotta voimme taas tarjota tasokkaan peruskoulun kaikille. Keinoja on. Olisi otettava käyttöön pienemmät ryhmäkoot, jotka tutkimuksinkin todettu tehostavan selvästi oppimista.
Korvamerkitty raha olisi otettava uudelleen käyttöön tässä tilanteessa, kun kaikki kunnat eivät käytä edes valtionapujaan opetustoimen hyväksi. Ensi syksynä valtion budjetissa sekä Turun omassa budjetissa voidaan tehdä tasokkaammasta peruskoulusta askelta todempi.
