Kuka on vastuussa?
Turun Sanomat selosti juhannusnumerossaan (21.6.) oikeudenkäyntiä, jossa psyykkisesti sairas henkilö oli syytettynä äitinsä surmaamisesta. Myös teon syvästä sairaudesta todistavat yksityiskohdat kuvattiin tarkoin. Tiedän tapauksesta vain sen mitä luin lehdestä. Se vähä sai minut tarttumaan kynään, koska olen itse mielenterveyspotilaan omainen ja tunnen psykiatrisen hoidon kriisitilan.
Järkyttävän tapahtumasarjan järkyttävämpiin yksityiskohtiin kuuluu, että tekijä oli puolen vuoden aikana kolme kertaa turhaan yrittänyt päästä psykiatriseen sairaalahoitoon. Hän itse nähtävästi ymmärsi, ettei pystynyt hallitsemaan itseään eikä tekojaan. Jos hän olisi sitä pyytäessään päässyt sairaalaan, häntä todennäköisesti ei nyt tarvitsisi määrätä pakkohoitoon. Veritekoa ei olisi tapahtunut, eikä monen ihmisen elämä olisi järkkynyt raiteiltaan.
Mielestäni rikostutkintaan tässä tapauksessa kuuluisi selvittää, miksi kyseistä henkilöä ei hänen pyynnöistään huolimatta otettu sairaalaan ja mikä oli hänen saamansa psykiatrisen avohoidon laatu ja määrä. Ulkopuolisen asiantuntijan pitäisi ratkaista, saiko hän sairauteensa nähden asianmukaista ja riittävää hoitoa.
Lehtiuutisesta päätellen hänet oli jätetty heitteille. Hänen vointinsa ei kiinnostanut hoitojärjestelmää sen vertaa, että olisi kiinnitetty huomiota siihen, ettei hän ollut puoleen vuoteen ottanut lääkkeitään. Kuka oikeastaan on vastuussa tapahtuneesta, apua turhaan hakenut sairas vai hänet oman onnensa nojaan jättänyt hoitojärjestelmä?
Mitä vielä pitää tapahtua, ennen kuin Turun psykiatrisen hoidon kriisi tunnustetaan ja ryhdytään toimiin tilanteen korjaamiseksi?
Päivi Rintala
Omaiset Mielenterveystyön Tukena
Lounais-Suomen yhdistys ry:n puheenjohtaja
