Kirjoittajavieras-kolumni Annika Lapintie 1.7.2002:
Itämeren sinilevät
Kesä tuli tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin ja lämmintä on riittänyt. Lämmin kesä ei Itämeren tuntumassa eläville varsinais-suomalaisille ole kuitenkaan pelkästään iloinen asia. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista murtovesialtaista. Mitä lämpimämpi kesä on sitä laajemmat ovat Itämeren leväkukinnot. Alkavasta kesästä on povattu ennätyksellisen rehevää leväkesää.
Uiminen leväpuurossa ei ole vaaratonta ja levistä saastuneen veden juominen voi viedä jopa hengen. Kalastajat kiroavat limaisia verkkojaan ja kalansyöjiä kehotetaan rajoittamaan merikaloilla herkuttelua niihin kertyneiden ympäristömyrkkyjen vuoksi.
Itämeren sinileväkukinnot ovat tutkimusten mukaan lisääntyneet jatkuvasti 1960-luvulta lähtien. Tämä johtuu ihmisen toiminnasta sekä ilmeisesti osittain myös juuri ilmaston lämpenemisestä.
On helppoa osoitella lahden toisella puolella eläviä naapureita ja sanoa, että sieltähän ne saasteet tulevat, entisistä Itä-blokin maista. Vaikka Pietarin laskemat jätevedet ovatkin Suomenlahden pahin yksittäinen päästökohde, niin rannikkomme korkeat ravintopitoisuudet ovat pääosin peräisin omista päästöistämme.
Suomi ja Ruotsi ovat väkilukuun suhteutettuna Itämeren pahimmat saastuttajat. Itämeren valuma-alueen ravinnekuormitus on eri selvitysten mukaan vähentynyt viimeisen 10-15 vuoden aikana. Tämä ei kuitenkaan näy vielä aikoihin Itämeren tilan paranemisena. Jos kehitys jatkuu suotuisana, voimme kuitenkin ehkä joskus nähdä vielä puhtaamman Itämeren.
Ihmisen toiminnan takia fosforia joutuu nykyään Itämereen arviolta kahdeksan kertaa enemmän kuin viime vuosisadan alussa. Suomen fosfori- ja typpikuormasta maa- ja metsätalous tuottavat noin puolet. Fosfori ja typpi ovat meren pahimpia rehevöittäjiä, joista aiheutuvat muun muassa myrkylliset sinileväkukinnot.
Asutuksen ja teollisuuden päästöjä voidaan tulevaisuudessa rajoittaa yhä tehokkaammin puhdistus- ja prosessiteknisin toimin. Sen sijaan maatalouden ja erityisesti peltoviljelyn aiheuttamaa hajakuormitusta on vaikeampi hallita.
Siirtyminen tehoviljelystä luomuviljelyyn olisi Itämeren puhtauden kannalta hyvää kehitystä. Luomuviljelyssä vähenee ylimääräisten lannoitteiden valuminen vesistöön. Jokien valuma-alueiden leveämmät suojavyöhykkeet vähentäisivät lannoitteiden pääsyä jokiin ja niitä pitkin mereen.
Suomen hallitus sai hiljattain WWF:n arvokkaimman Gift to the Earth -tunnustuksen tekemästään Itämeren suojelutyöstä. Hallituksen Itämeren suojeluohjelma menee palkinnon myöntäneen WWF:n mukaan pidemmälle kuin Itämerta koskevat kansainväliset sopimukset.
Olennaista osaa Itämeren suojelussa näyttelee tietenkin raha. Hallituksen ohjelmassa rahaa lisätään suojelutyöhön tuntuvasti. Maatalouden erityistukia päästöjen pienentämiseksi lisätään esimerkiksi ensi vuoden 7,6 miljoonasta eurosta peräti 30,3 miljoonaan euroon vuonna 2006 mennessä.
Kirjoittaja Annika Lapintie on kansanedustaja (vas).
