On ylimielistä politiikkaa syyttää yksinomaan sairaita lääkkeitten omavaltaisesta annostelusta, siitä eteivät seuraa lääkärin annosteluohjeita.
Minulle lääkäri kirjoitti kauhean arsenaalin pillereitä sydäninfarktin jälkeen siirtyessäni ohitusleikkausjonoon. Koska resepteissä ei ollut minkäänlaista ohjeellista varoitusta siitä, että lääkkeitä saattaa joutua koekäyttämään (vaihtamaan) ja annoksia puolittamaan, niin minähän ostin, jos en kaikkea niin paljon kuitenkin. Lisäksi apteekkari neuvoi, että kannattaa ostaa mieluummin suuria pakkauksia kuin pieniä ja minä uskoin paljousetuun.
Olin siinä vaiheessa sen verran hermostunut ja peloissani, että olisin kiltisti nielaissut vaikka pumppurasvaa, jos olisi käsketty. Otin siis uskollisesti pillereitäni siitäkin huolimatta vaikka pyörryttävät sivuvaikutukset olivat selvästi havaittavissa.
Kun sitten valitin lääkärille etteivät hänen määräämänsä lääkkeet näytä sopivan hän kirjoitti uuden reseptin!
Eivätkö rikkaat lääketehtaat voisi antaa "aloittelijan" kokeiltavaksi pieniä tutustumispakkauksia, ettei vanhan sairaan ihmisen tarvitse ymmärtämättään satsata satoja markkoja turhiin lääkkeisiin?
Kysymys voi olla myös periatteellinen, kuten ostaessani 120 kappaleen nitropakkauksen joulukuussa 2000, mutta huomasin vasta pakkauksen avattuani että kelpoisuusaika oli 4-2001 asti. En tarvinnut kuin 2-3 kpl! Hitaasti mutta kalliisti käy oppirahoilla viisastuminen.
Rikkaat lääkärit ja apteekkarit lohduttavat tiedolla että kyllä apteekki hoitaa avattujen lääkepakkausten hävittämisen. Ei kai siitä ole kysymys vaan ettei ainakaan pieneläkeläisellä ole varaa ostaa mitään sellaista, mitä hän ei todella tarvitse. Tuskin se hävittämistä varten ostattaminen lienee Kelankaan etujen mukaista, mutta sitä vaan sattuu!
ilisen teeren poika
