Koulun ja kodin välinen
yhteistyö hukassa
Opettajan työ on muuttunut yhä haastavammaksi ja vaikeammaksi johtuen osaksi lisääntyneestä ja työteliäämmästä oppilasmateriaalista, mutta myös suurilta osin opettajan ammatin arvostuksen vähäisyydestä vanhempien ja yhteiskunnan keskuudessa.
Yleisesti katsottuna lapsen kasvatus sujuu parhaiten kaikkien kasvattajien vetäessä yhtä köyttä; suurin osa vanhemmista tekee näin. Joidenkin vanhempien kanssa on siirrytty köyden eri puolille, köydenvetokisaan vanhemmat vastaan opettajat.
Opettajan oppilaille tarkoittama aika meneekin vanhempien kanssa väittelemiseen ja omien näkökantojen perustelemiseen. Vanhemmat voivat vaikeuttaa päivittäin opettajan työtä puuttumalla opettajan metodisiin ratkaisuihin ja jopa persoonallisiin ominaisuuksiin. Pienet kiitokset hukkuvat jatkuvaan valitusten tulvaan.
Jos oppilaan vanhempi ei pidä kaikilta osin opettajan tavasta toimia, hänen ei kuulu moittia opettajaa lapsen kuullen. Arvostelemalla opettajaa äänekkäästi vanhempi tekee lapselle suuren karhun palveluksen. Ensinnäkin hän murentaa opettajan arvovaltaa oppilaan silmissä, ja tämä taas vaikeuttaa oppilaan ja opettajan päiviä koulussa. Koulussa oppilaan on vaikea olla vanhempien arvostelemien opettajien tunneilla. Hänellä voi tulla ristiriitainen ja hämmentävä olotila, miten hänen pitäisi suhtautua opettajaan.
Kodin ja koulun välisen yhteistyön tulisi olla rakentavaa, lapsen kasvua tukevaa. Pelissä on erilaisia persoonallisuuksia, mutta yhteinen linja varmasti pystytään luomaan molemminpuolisella arvostuksella. Opettajat ottavat varmasti mielellään vastaan rakentavaa kritiikkiä ja pohdittuja kehittämisehdotuksia.
Opettaja Turun ala-asteelta
