Lukijoilta

Psykiatrian ahdinko Turussa jatkuu

S/Karoliina Hjelm<br />Kupittaan sairaalassa osa potilaista joutuu yöpymään pitkiäkin aikoja terapiahuoneiden lattialla, sanoo kirjoittaja. Psykiatrian resursseja on hänestä Turussa karsittu liian kovalla kädellä.
S/Karoliina Hjelm
Kupittaan sairaalassa osa potilaista joutuu yöpymään pitkiäkin aikoja terapiahuoneiden lattialla, sanoo kirjoittaja. Psykiatrian resursseja on hänestä Turussa karsittu liian kovalla kädellä.

Turun Sanomat teki tärkeän avauksen käynnistämällä keskustelun Turun terveydenhuollon tilasta. Potilaiden ja omaisten kertomukset olivat järkyttävää luettavaa.

Itse olen mielenterveyspotilaan omaisena seurannut läheltä psykiatrisen hoidon alasajoa 1990-luvulla. Tunnen erityisesti aikuispsykiatrian tilanteen, sillä nuorena sairastunut omaiseni on jo parikymmentä vuotta ollut aikuispsykiatrian asiakas. Hän on Kupittaan sairaalassa osastolla, jota nimitetään kuntoutusosastoksi, mutta ei saa siellä mitään järjestelmällistä kuntoutusta. Päivät seuraavat toisiaan yksitoikkoisina ilman toimintaa, ilman ulkoilua, ilman virikkeitä ja ilman mitään terapioita. Yksikössä, jossa omaistani säilytetään, ei päivisinkään aina ole edes hoitajaa. Vahva lääkitys on ainoa hoito.

Kupittaan sairaalan yläkerrassa on kyllä toimintaterapiayksikkö, mutta siellä ei ole tilaa sairaalan potilaille. Sen niukkoja voimavaroja käyttävät avohoidon kuntoutujat, joilla ei ole muita mahdollisuuksia ohjattuun toimintaan. Kun omaiseni vielä 1990-luvun alkupuolella mahtui toimintaterapiaan, hän teki siellä kauniita käsitöitä ja oli niistä iloinen ja ylpeä. Toimintaterapeutin toimen lakkauttamiseen katkesi hänen orastava kuntoutumisensa. Turun mielenterveyskeskuksella on myös musiikkiterapeutti ja kuvataideterapeutti, mutta ei heidänkään ajastaan liikene sairaalapotilaille.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kuntoutusosastolla potilaiden olot ovat sikäli kunnossa, että heillä on oikea sänky ja tavaroitaan varten kaappi. Kupittaan akuuttiosastolla tungos on viime vuosina ollut niin suuri, ettei kaikille sisään otetuille ole riittänyt sänkyä eikä edes retkisänkyä vaan osa potilaista on joutunut pitkiäkin aikoja yöpymään terapiahuoneiden lattioilla. Säilytyspaikkaa henkilökohtaisille tavaroille ei myöskään ole ollut. Vierailevaa omaista on kohdannut outo näky: sairaalan käytävällä kassit kädessä vaeltava potilasjoukko.

Paine on ollut erityisen suuri osastolla A1, joka on suljettu akuuttiosasto. Sinne tulevat mm. kaikki vastentahtoisen hoidon arvioon lähetetyt potilaat paikkatilanteesta ja vuorokaudenajasta riippumatta. Osasto on 20-paikkainen, mutta koko vuoden 2001 siellä oli keskimäärin 7-8 potilasta ylipaikoilla. Enimmillään heitä oli 37. Voi kuvitella 20 potilaan mukaan mitoitetun henkilökunnan huolen ja kiireen, kun heillä on vastuullaan jopa 37 akuutisti psykoottista potilasta.

Osaston potilaista suuri osa on ensi kertaa sairaalassa. Heidän tulevaisuutensa kannalta olisi tärkeää, että he tässä vaiheessa saisivat intensiivistä, yksilöllistä hoitoa. Osaston kokenut ja koulutettu henkilökunta pystyisi sitä antamaan, jos siihen vain olisi aikaa mahdollisuus.

Osastojen painetta helpottaisi, jos avohoidolla olisi riittävät voimavarat ja se toimisi tehokkaasti. Näin ei asia kuitenkaan ole, vaan myös avohoito kärsii ankarasta resurssipulasta. Suomen kuntaliiton laatima vertailu osoittaa, että psykiatrisen avohoidon osuus terveydenhuollon menoista oli vuonna 2000 Turussa yli 20 prosenttia pienempi kuin Suomen suurissa kaupungeissa kesimäärin. Ongelmat eivät täällä ole lievempiä eikä niitä ole vähemmän kuin muissa kaupungeissa, mutta psykiatrian resursseja karsittiin liikaa 1990-luvulla.

Näyttäisi olevan aika arvioida Turun budjetoinnin perusteet uudelleen ja panna etusijalle terveydenhoito. Suurista rakennushankkeista osa voi odottaa, osa ehkä onkin turhia. Täysin tarpeettomalta, terveydenhoidon tilaan suhteutettuna suorastaan irvokkaalta vaikuttaa hanke rakentaa Kupittaan puistoon ravintola kaupungin varoin. Vaikka olen kulttuurin ystävä ja kulttuuripalvelujen käyttäjä, minusta pilviähipovien kulttuuristrategioiden aika on vasta sitten, kun kaupunkilaisten peruspalvelut on saatu siedettävälle tolalle. Kulttuuri, urheilu ja erilaiset tapahtumat voivat saada sponsoreita, mutta terveydenhoito on yksiselitteisesti kaupungin vastuulla.
Päivi Rintala
Omaiset Mielenterveystyön Tukena
Lounais-Suomen yhdistys ry:n puheenjohtaja

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy