Kirjoittajavieras-kolumni Jari Ketola:
Telakoiden kehitysnäkymistä
Viime vuoden lopun emo-Kv¿rnerin kassakriisien ja konkurssiuhan jälkeiset pari kuukautta ovat olleet rauhallisempaa aikaa. Valitettavasti myös uusia laivatilauksia koskien. Työllisyys on heikkenemässä ja telakoiden toimintaan liittyvät noin 30 000 työpaikkaa vaarassa. Rauman telakka joutuu ilmeisesti lomauttamaan väkeään jo tänä keväänä.
Tilauskirjojen oheneminen johtuu monestakin syystä. Keskeisin vaikutus on alalla vallitseva ylikapasiteetti, joka on laskenut hintatasoa. Lisäksi EU-maiden luopuminen telakkatuesta vuoden 2001 alussa on nopeuttanut kauppojen tekoa Kaukoitään ja varsinkin Etelä-Koreaan. Myös risteilijämarkkinoiden romahtaminen jo paljon ennen viime syyskuussa Yhdysvaltoihin suunnattuja terrori-iskuja vaikutti siten, että eurooppalaiset telakat jäivät viime vuonna lähes ilman sopimuksia uudislaivoista.
Samaan aikaan Etelä-Koreassa syydetään tolkuttomasti rahaa telakoille. EU-komission selvitysten mukaan alihinnoittelu on alustyypistä riippuen 15-40 prosenttia, ja ilmeisesti enemmänkin. Siksi Euroopan maat ovat yrittäneet löytää poistumistietä umpikujasta.
Ratkaisuksi esitettiin Etelä-Korean polkumyynnin viemistä WTO:n eli maailmankauppajärjestön tutkittavaksi. Tämän Suomenkin kannattaman hankkeen rinnalle haluttiin Saksan ja Etelä-Euroopan maiden taholta lisätä väliaikainen tukijärjestelmä dumppausepäilyjen selvittämisen ajaksi. Lopulta viralliseksi syyksi ilmoitettu näkemysero tuettavista alustyypeistä kaatoi koko yhteen niputetun paketin. Ilmeisesti kaikki Euroopan maat eivät halunneet viedä WTO:n tutkimusta eteenpäin, koska Etelä-Korean ohella olisi voinut tulla päivänvaloon muidenkin harrastamia piilotukia tai aiempien tukirahojen väärinkäyttöä.
Suomessa toimivilla telakoilla, jotka ovat Akerin ja Kv¿rnerin hallintayhtiöjärjestelyn myötä lähentyneet toisiaan, ei odotella lakki kädessä mitä tuleman pitää. Toimintoja kehittämällä on esimerkiksi Masa-Yardsin Turun telakalla saatu kannattavuus nousemaan. Samalla on aloitettu työstämään toimintamalleja ja käytäntöjä työntekijöille sekä yrityksille tulevissa muutoksissa.
Laaja Equal-rahoituksen piirissä oleva hanke pitää sisällään mm. ammatinhallinnan ja turvallisen työtaidon kehittämistä, työkyvyn ylläpitoa ja työelämästä syrjäytymisen ehkäisyä. Myönteistä ja viime vuosien "historian vastaista" on se, että telakan ammattiyhdistysväen piiristä lähtenyt hanke on saanut mukaan muiden tahojen ohella myös yritysjohdon.
Metalliteollisuus on ylivoimaisesti suurin teollisuusala Varsinais-Suomessa ja laivojakin rakennetaan uskoakseni vielä lisää. Työvoiman saamiseksi on koko alaa kehitettävä määrätietoisesti.
Telakoilla ja metallin eri työpaikoilla nyt työskentelevät listaavat tärkeimmiksi kehittämisasioiksi palkan ja työolojen lisäksi hyvän työilmapiirin, vaikutusmahdollisuudet sekä mielenkiintoiset ja vaihtelevat työtehtävät. Samat asiat ovat kärjessä myös äsken julkaistussa Pro Metalli -tutkimuksessa, joka kartoittaa 15-24-ikäisten nuorten asenteita ja odotuksia työelämältä.
Kirjoittaja on levyseppä-hitsaaja (Masa- Yardsin Turun telakka) ja Metallityöväen Varsinais- Suomen piirin sihteeri.
