Tiede-lehdessä äskettäin julkaistu artikkeli (7/2001) kertoo neurobiologien yrittävän selittää uskonnollisten kokemusten alkuperää ja katsovan niiden todennäköisesti syntyvän tunneaivoissa. Mielestäni artikkeli vähättelee yksilön omaa tahtoa antaessaan aivoille näin korostetun roolin, jota voitaisiin kuvata toteamuksella: "aivoni ajattelevat". Osuvampi ilmaus olisi, että koemme ilmiöt tajunnassamme aivojemme avulla.
Lauri Rauhalan kehittelemä kokonaisvaltainen ihmiskäsitys tekee selvän eron ihmisen kehollisuuteen kuuluvien aivojen ja tajunnan prosessien eli tajunnallisuuden välillä. Joku voi pitää tätä erottelua saivarteluna. Näin ei kuitenkaan ole, sillä tajunnallisuus tarvitaan kuvaamaan ajatteluprosesseja, jotka voimme itsekin havaita. Ne edellyttävät tietysti mm. aivoja, mutta me emme pysty havaitsemaan, mitä aivoissamme tapahtuu - ellemme turvaudu lääkäreiden käyttämiin kuvantamismenetelmiin. Ymmärtämisen sisältöä ei näillä menetelmillä kuitenkaan kyetä kuvaamaan. Sen voi kukin tehdä vain itse.
Pystymme varsin suuressa määrin vaikuttamaan siihen, mitä koemme. Siten tajunnallisuudessa ilmenevä tahtomme voi saada aikaan kokemuksen - niin uskonnollisen kuin muunkin. Aivojen tietyt alueet tietenkin tekevät tämän mahdolliseksi, mutta siihen vaikuttavat samalla tajunnallisuuteemme uponneet kokemukset, uskomukset ja muu aikaisempi ymmärrys.
Artikkelissa kuvatuissa kokeissa tämä näkemys tulee esiin, mutta vain sivumennen. Koehenkilö ryhtyi mietiskelemään keskittyen tiukasti johonkin mielikuvaan, toisin sanoen hän operoi tajunnallisuudellaan. Tutkija seurasi, mitä kehollisuuden alueella eli aivoissa samalla tapahtui, mutta vain koehenkilö itse tiesi, mikä hänen kokemuksensa sisältö oli ja miten se muuttui.
Tajunnallisuuden ja aivojen välinen yhteispeli voi toisaalta olla myös aivolähtöistä. Monet tiedostamattomat aivoprosessit ohjaavat meitä ja syöttävät merkityksiä tietoiseen tajuntaamme eli tietoisuuden teatterin näyttämölle, kuten eräät aivotutkijat sanovat. Joissakin aivoja koskevissa sairaustiloissa aivot voivat ilmeisesti jopa "tuottaa" tajunnallisuuteen kokemuksen.
Samoin alkoholi, huumeet ja psyykenlääkkeet saavat aikaan kokemuksia tai ainakin niiden laadullisia muutoksia: nousuhumalassa kokemuksemme maailmasta voi olla positiivisempi kuin hetki sitten, vaikka tilanteemme ei olisi mitenkään muuttunut. Tällaiset kokemukset ovat kuitenkin epäaitoja siinä mielessä, että ne eivät vastaa henkilön tilanteessa vallitsevia realiteetteja.
Edellä ehdottamani tarkastelutapa ei tietenkään pysty vastaamaan artikkelissa esitettyyn kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Sen tarkoituksena on vain selkeyttää keskustelua määrittelemällä tajunnallisuus sekä siihen sisältyvä vapaa tahto, jonka avulla ihminen voi "luoda" uskonnollisen ja monet muutkin kokemuksensa.
Onko taustalla jokin yliluonnollinen vai ei, se on uskon asia eli tajunnallinen ilmiö: uskomme ja epäuskomme yliluonnolliseen ja kaikkeen muuhunkin syntyvät tajunnallisuudessamme - tosin tiiviissä vuorovaikutuksessa aivojemme tiettyjen osien ja elämäntilanteemme kanssa.
