Timo Saarniemi oli käynyt Mikaelinkirkossa jouluaamun jumalanpalveluksessa ja toi esiin näkemyksiään kirkon nykytilasta (TS 9.1.).
Lars Sonckin suunnittelema Mikaelinkirkko on Turun suurin kirkko. Istumapaikkoja siinä oli 1910-luvulla 2 500, mutta aikojen kuluessa penkkien määrää on vähennetty. Kirkko korjattiin Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen- Raunion tekemien suunnitelmien mukaan perusteellisesti 1980-luvulla, jolloin konservoitiin kokonaisuudessaan kirkkosalin alkuperäinen koristemaalaus.
Tuolloin kiinnitettiin huomiota taiteilijoiden Hilkka Toivolan ja Otso Karpakan vuonna 1953 Pariisissa tekemään alttarin takana olevaan lasi-ikkunaan. Sen materiaali on niin tummaa, ettei kokein löydetty sellaista ulkopuolen valaistuskeinoa, joka olisi pimeänä aikana tuonut esiin taideteoksen väriarvot.
Kirkkoa korjattaessa haluttiin mitä suurimmalla pieteetillä tuoda esiin arkkitehtien Lars Sonckin ja Max Frelanderin sekä taiteilija Willy Baerin taide sellaisena, kuin se oli turkulaisten katseltavana kirkon valmistumisen jälkeen.
Mikaelinkirkon taidehistoriallinen arvo on merkittävä. Sen sisätiloissa ovat nähtävissä vuosisadan vaihteessa väistyvä tyylisuunta jugend ja siltä tilaa valtaava kansallisromantiikka. Tekijöiden perusteellisesti harkitsemaan kokonaisuuteen on mahdotonta lähteä tekemään moderneja lisäyksiä. On pelättävissä, että saadaan aikaan pikemminkin ristiriitoja kuin harmoniaa.
Saarniemin kirjoituksessaan mainitsemat uudet urut valmistuvat tänä vuonna. Urkupillistö on suunniteltu niin, että kirkon itäpäädyn ruusuikkuna saadaan taas näkyviin. Muutos tukee kohta sata vuotta vanhaa kokonaisuutta.
Jouko Hallia
Tiedotuspäällikkö
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä
