Nimimerkki Ostetaan skanneri antaa mielipiteessään Kirjasto internetiin hyviä neuvoja, mitä Turun pääkirjaston lisärakennuksen sijasta kannattaisi tehdä (TS 2.1.). Kun neuvot kohdistuvat mielenkiintoisiin ja tärkeihin asioihin, haluan kommentoida niitä, osittain oikaistakin.
Vaikka kirjojen julkaiseminen internetissä on mahdollista ja sitä tapahtuukin, kirjallisia teoksia ei voi noin vain skannata ja panna internetiin. Mistä kirjan tekijä ja julkaisija saisivat toimeentulonsa, jos kaiken saisi ilmaiseksi Internetistä? Ne ovat välttämättömiä, jotta teoksia syntyisi, saataisiin viimeistellyssä asussa julkisuuteen, markkinoitaisiin ja pidettäisiin saatavilla. Tätä varten on säädetty laki kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöiden yksinoikeudesta työnsä tuloksiin. Minkä tahansa markkinoilla olevan kirjallisen teoksen saa paperille ainettunakin jonottamatta kirjakaupasta, neitseellisenä kappaleena. Tällaisia teoskappaleita voidaan antaa kirjastoista lainaksikin, kun niistä ei voi tehdä alkuperäisen veroisia kopioita kotikonstein.
Kirjastoja ei tarvita oikeastaan sen vuoksi, että ihmisillä olisi jotain lukemista vaan, jotta heillä olisi mahdollisuus löytää kulloinkin tarvitsemaansa tai haluamaansa informaatiota (sanan laajassa merkityksessä).
Elämme informaatiotulvan keskellä. Mistä saamme selville, mitä kaikkea informaatiota ylipäänsä on saatavissa eri muodoissa ja miten sen löytää? Ei kukaan halua lukea mitä tahansa käteen sattuu eikä kukaan tiedä, mitä kaikkea luettavaa on olemassa.
Kirjastot ovat paikkoja, joissa on edes jonkinlainen mahdollisuus päästä jäsenneltyjen tietovarantojen ääreen ja keskustelemaan henkilöiden kanssa, joilla on jokin ote rajattomien tietovarantojen hallintaan. Tähän Turun kaupunginkirjastossa nimenomaan koetetaan panostaa, ja se on keskeisiä asioita uuden pääkirjaston suunnittelussa.
Happaman paperin mureneminen on todella oma lukunsa. Hapan paperi tuhoutuu itsestään noin sadan vuoden kuluttua paperin valmistuksesta. Tätä ei 1800-luvulla voitu tietää, kun hapanta paperia ruvettiin tekemään. Mutta kunnallisten yleisten kirjastojen ongelmista tämä ei ole suurimpia. Teokset yleensä vanhenevat sisällöltään paljon nopeammin kuin tuhoutuvat ja käyttökirjat voidaan kyllä painaa uudestaan sadan vuoden välein, tai panna Internetiin!
Näytekappaleet kirjoista koettaa saada säilymään Kansalliskirjastomme Helsingissä. Siellä hoidetaan myös painettujen kirjojen tallentamista elektronisesti. Sitähän ei tarvitse tehdä kuin kertaalleen.
Kirjojen neutralointi on ainakin nykytekniikalla todella kallista ja siten suurina määrinä mahdotonta. Harmi ja vahinko tämä tietysti on, sillä vanhojen kirjojen katselu ja lukeminen tekee hyvää kenelle tahansa ja kulttuurin vanhojen tuotteiden säilyminen ja niiden tunteminen on yksi sivistyksen osa.
Sivumennen: Mitä tekisimme tehdashallillisella kirjoja, joita ei voi käyttää? Kaupunginkirjastot sijoitetaan keskustoihin, koska niissä käy niin paljon ihmisiä. Kirjasto on ainoa kulttuurilaitos, jota väestön enemmistö käyttää.
Keijo Perälä
vt. kulttuuritoimen johtaja
