Itsenäisestä Palestiinasta
ei puhuttu vuosikymmeniin
Matti Paavola kirjoitti (TS 30.12.) pyhästä maasta. Faktavirheet on syytä korjata. "Onhan Palestiina ollut aina arabien kotimaa ja haaveiden itsenäinen valtio" -lausahdus on myytti, mistähän kirjoittaja sen lienee kehitellyt. Edes hävittyään Israelia vastaan aloittamansa tuhoamissodan 1948 naapureina olleet arabit eivät muodostaneet Samariaan ja Juudeaan sekä Gazan kaistalle itsenäistä palestiinalaisvaltiota, vaikka se olisi ollut mahdollista milloin tahansa 1948-1967, sellaisesta ei edes puhuttu. Mitä tulee kotimaahan, arabeja on muuttanut alueelle jonkin verran Muhammadin jälkeisestä valloituksesta eteenpäin, jolloin pyhä maa joutui muslimien käsiin.
Palestiinalaiset arabit ovat samaa etnosta kuin muutkin arabit. Kuvaava on lausahdus, jonka PLO:n asevoimien komentaja Zuheir Mushin lipsautti 1972: "Palestiinalaisten identiteetin luominen palvelee vain taktisia tarkoitusperiä. Tosiasiallisesti ei ole olemassa Palestiinan kansaa - vain poliittisista syistä puhumme palestiinalaisten identiteetistä."
Balfourin julistuksen suhteen Englanti söi sanansa, sillä yli kolme neljäsosaa Palestiinan mandaatista kiellettiin juutalaisilta. Alueelle perustettiin sittemmin Jordanian valtio. Englanti lupasi arabeille poliittisen itsenäisyyden. Lupaus ei koskenut koko Lähi-itää. Englannin itsenäistämiä arabivaltioita on Jemenistä Irakiin asti lukuisia. Lisäksi tulevat Ranskan itsenäistämät arabivaltiot. Arabiliitossa onkin 22 jäsentä. Arabiliitto perusti 1964 PLO:n työkalukseen, jolla on tarkoitus tuhota Israel.
Israelin itsenäisyyssodan tuloksena joutui pakolaisiksi satoja tuhansia ihmisiä. Samoin islamin maista joutui pakenemaan vielä vähän enemmän näiden maiden juutalaisia, jotka Israel asutti. Israel ei näillä pakolaisilla ole naapureitaan syyllistänyt. Palestiinalaisten arabipakolaisten asema on säälittävä, koska saavat olla sukupolvesta toiseen arabihallitusten poliittisena työvälineenä, jolla syyllistetään Israelia.
Kostonkierre tarkoittaa, että jos räjäytän vaikka pizzerian tai bussin ja viattomia sivullisia mahdollisimman paljon, vastapuoli tekee samoin. Israel ei tee koskaan näin, vaan pyrkii eliminoimaan suoraan tekijät (koska PA ei sitä tee, huolimatta viranomaisvelvoitteistaan). Israel iskee myös PA:n asevoimiin (eriasteiset poliisi- ja miliisivoimat sekä sotilasjoukot), koska ne todistettavasti osallistuvat terroritoimiin.
Väkivaltaan suhtaudun samoin kuin Paavola. On kuitenkin syytä syvällisesti pohtia väkivallan syitä. Islamilaisen väkivallan suhteen on aihetta tutustua islamiin itseensä ja muistettava, että kristinusko ja juutalaisuus eivät tunne pyhän sodan käsitettä.
Jouni Suonsivu
