Kirjoittajavieras-kolumni Jan-Erik Enestam
Uutiskynnys
matalalla
Tämän palstan kirjoittamista edeltäneellä viikolla olin haluttu haastateltava. Kului tuskin päivääkään ilman ettei minua olisi lainattu joukkotiedotusvälineissä, usein ykkösuutisena. "Toimeliaisuuteni" katsottiin olleen vastaukseni väitettyyn matalaan profiiliin, siis tietoinen ja jopa epätoivoinen yritys profiilin kohottamiseksi. Jotkut tuntuvat myös olevan sitä mieltä, että olen kohottanut profiiliani väärillä kysymyksillä.
Tässäkin tapauksessa taru on todellisuutta ihmeellisempää. Vaan ei kuitenkaan vähemmän mielenkiintoista. Siksi nämä mietteet.
En ole tarjoutunut yhdenkään haastattelun kohteeksi. En ole myöskään tuottanut lausuntoja liukuhihnalta, kuten jotkut lehdistön edustajat ovat saaneet päähänsä.
Olen antanut haastatteluja lehtimiesten nimenomaisesta pyynnöstä. Ja olen vastannut heidän kysymyksiinsä. Sen kummemmasta ei ole kyse. Sitä paitsi sanomani on välitetty oikein kaikissa lehtihaastatteluissa. Ja vastaukset ovat antaneet aiheen uusiin haastatteluihin, joihin olen suostunut. Niissäkään minua ei ole virheellisesti lainattu.
Mielenkiintoista on se, miten lehdistö on seurannut haastatteluja. Ja ennen kaikkea kaikki ne mielikuvitukselliset - toisinaan jopa pahantahtoiset - spekulaatiot ja pitkällemenevät johtopäätökset, joita on tehty yhteydestään irrotettujen kysymysten pohjalta. Mainitaanpa vaikka vastaukseni toimittajan kysymykseen Natosta. Siksikin, että osa rkp:läisistä on ollut kiihdyksissä siitä, mitä he kuvittelevat minun sanoneen.
Toimittaja pyysi minua esittämään joitakin perusteluja mahdolliselle Nato-jäsenyydelle. Varoituskellot alkoivat heti soida. Siksi päätin valita kaksi argumenttia puolesta ja kaksi vastaan.
Puolesta puhuu se, että jäsenyys on pitkällä aikavälillä taloudellisesti edullista, koska emme halua kaikilta osilta olla omavaraisia. Erikoistuminen on mahdollista. Puolesta puhuvat myös ne turvallisuustakuut, joihin suostuisimme. Vastaan olisivat suvereniteetin menettäminen sekä mahdolliset kielteiset turvallisuusvaikutukset lähimpään ympäristöömme. Korostin järkeilyni olevan hypoteettista sekä että en ehdota Suomen hakevan Nato-jäsenyyttä. Tämä kaikki välitettiin lukijoille täysin korrektisti haastattelussa.
Mitäpä sitten tapahtui? Kymmenen lehtimiestä seisoo jonottamassa haastattelua. Ja ainoa mikä heitä kiinnostaa, ovat taloudelliset argumentit. Osa heistä menee jopa niin pitkälle, että väittää minun puhuvan Nato-jäsenyyden puolesta taloudellisista syistä. Mitä en siis tehnyt.
Mitä opimme tästä? Että on muutamia taattuja tapoja ylittää uutiskynnys. Mainitse Nato, mielellään jonkin uuden näkökohdan kera. Tai vaadi puoluejohtajan eroa.
Se tepsii aina.
Kirjoittaja on Suomen puolustusministeri.
