Rahaa riittää,
muttei kaikille

Kaikesta ns. kansalaiskeskustelusta julkisuudessa on saanut sellaisen käsityksen, että EU:n päätehtävä olisikin seuraava. Toimia kriisihallintajoukkojen koulutuksen ja yhteen sopivien toimintamuotojen kehittäjänä. Huolehtia siitä, että jäsenmaat omissa budjeteissaan varaavat riittävästi määrärahaa näihin tarkoituksiin.

Jäsenten eli myös Suomi mukaanlukien tulee huolehtia siitä, että kansallinenkin armeija on mahdollisimman nykyaikainen, joka tavalla. Kysymys ei tietystikään ole mistään kilpavarustelun kiihdyttämisestä, vaan pelkästään armeijan kehittämisestä nykysotiin kelpaavaksi, siis kaluston ajanmukaistamisesta. Ehditäänkö kaikki Hornetit maksaa, ennen helikoptereita.

Meillä täällä kotona on käyty arvokeskustelua armeijan toiveista ja tositarpeesta - voimannäytön tarpeellisuudesta. Nythän taisi käydä niin, että mikäli tätä valtionvelkaa lyhennetään vielä vähän enemmän kuin lainaehdoissa edellytetään, saadaan vapaata rahaa käyttöön korkokulujen pienenemisen ansiosta.

Kas kummaa näyttää siltä, että saatu korkohyöty taitaakin sopia juuri sopivasti puolustusbudjetin lisärahoitukseen 2002. Tosin meillä on luovuttu ns. korvamerkitystä rahasta budjettien laadinnassa, mutta kuitenkin. Samalla täytyy myös onnitella puolustusministeriötä hyvästä lobbaustyöstä omassa asiassaan.

Ei saisi pistää vastakkain sosiaalimäärärahoja ja puolustusbudjetin määrärahoja, pistän kuitenkin. On se sitten epäisänmaallista tai mitä muuta tahansa. Toivon, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö löytäisi itselleen myös jostain ammattitaitoisen lobbarin asioitaan ajamaan, ongelmissa löytyy.
Vastarannan kiiski