Lukijoilta

Kirjoittajavieras-kolumni, Timo Virtanen
Terve Turku

Tilalaitos loi vuonna 1999 silloisen kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunnan toimeksiannosta Ruissalon vuokralaisille uudet pelisäännöt. Vuokrahinnat nostettiin siten, että ne kattavat kaikki Tilalaitoksen kustannukset kiinteistöistä ja tiloista, -eli maanvuokran, tuottovaatimuksen, kiinteistönhoidon ja arvoa säilyttävän kunnossapidon. Alettiin pelata markkinatalouden pelisäännöillä ja toivottiin, että uusien markkinasuuntautuneiden vuokrien pelossa vuokralaisjärjestöt hakeutuisivat heille soveltuvimpiin, vuokratasoltaan kohtuullisimpiin kohteisiin.

Monille järjestöille siirtyminen pois Ruissalosta ei ole tuottanut ongelmia. Mutta on olemassa yhdistyksiä, jotka toimivat sellaisilla elämänalueilla, että yhdistyksen sijainnilla on ensiarvoinen merkitys. Sellainen yhdistys on epäpoliittinen Turun Psykiatristen laitosten kerho r.y.

Kerholla on ollut Ruissalon Saaronniemessä Metsäranta-niminen kiinteistö jo vuodesta -81. Puolentoista vuoden aikana vuokraan on tullut nelinkertainen korotus. Minkä tahansa laskuopin mukaan oma osuus vuokrassa nousee sietämättömäksi. Vaikka Turun kaupunki avustaakin yleishyödyllisiä yhdistyksiä vuokrissa, kokee Turun psykiatrinen kerho asemansa uhatuksi myös Saaronniemen kohdalle suunniteltujen varauksien muodossa. Toisaalta voidaanko olla varmoja siitäkään, että kroonista rahapulaa poteva Turku voi samassa suhteessa antaa "toiseen taskuun" kun kannattavuuteen pyrkivä Tilalaitos toisesta taskusta vie?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turun psykiatrinen kerho on myös kunnostanut metsärannan kiinteistöä. Varoja on kerätty omin voimin. Avohoitopotilaiden innostus omaa paikkaansa kohtaan talkoiden muodossa on todellista kolmannen sektorin hoitotyötä, jolla täytyy olla merkitystä koko Turun terveydenhuollolle. Markkinasuuntautuminen näyttää sysäävän ihmisiä yhä enemmän oman onnensa nojaan myös hoitolaitoksista!

Nykyinen kehitys näyttää puoltavan yhä enemmän juuri Metsärannan kaltaisia paikkoja, joilla on suuri merkitys psykiatristen potilaiden hoitoprosesseissa. Aluepoliklinikoiden sosiaaliset klubit tekevät sinne jatkuvia retkiä. Psykiatrisen avokuntoutuksen vaikeavammaiset potilaat viettävät Metsärantapäivää kahden viikon välein, sairaalan osastot tekevät säännöllisesti retkiä sinne, vaikeavammaisimpien osasto viisi kertaa kesässä. Myös useilla toimintaterapiapisteillä on omat Metsärantapäivänsä. Liikuntavirastokin järjestää mielenterveyskeskuksen asiakkaille metsärannassa liikuntatapahtumia.

Kyseisillä toiminnoilla on suuri hoidollinen merkitys. Sosiaalinen oppiminen rikkaassa luontoympäristössä moninkertaistuu. Kaikkein vaikeavammaisimmille sairaanhoidossa oleville potilaille nämä retket saattavat olla ainoa mahdollisuus kokea elämyksiä sairaalan ulkopuolella. Ja näitä elämyksiä lähdetään kokemaan yhteiseen Ruissaloomme useimmiten yleisillä kulkuneuvoilla, ei yksityisautoilla savuten. Annetaan Metsärannan kesäpaikalle ansaittu mahdollisuus!
Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu (sit).