Lukijoilta

Kotiäitiys voi olla
pakon sanelemaa

Sinä, joka kirjoitit mielipiteesi kotiäitiydestä (TS 18.3.), muistuttaisin, että monelle kotiäitiys (samoin kuin työttömyyskään) ei ole tietoinen valinta vaan pakon sanelema juttu. Moni kotiäiti varmasti haluaisi töihin heti vain, kun äitiysloma päättyy, mutta jos sinulla ei ole työpaikkaa mihin mennä, etkä kaikesta yrityksistä huolimatta ole onnistunut työpaikkaa saamaan, mitä teet?

Monet työnantajatkin tänä päivänä karttavat pienten lasten äitejä, koska pelkäävät, että lasten sairastelujen vuoksi äidit ovat poissa työstä. Monien kotonaolovuosien jälkeen on hyvin vaikea saada työtä tai totuttautuminen uuteen on vierasta tai aikaa vievää.

Kotiäidin " palkka" on tosi surkea eikä sillä rahalla todellakaan ylettömästi "shoppailla" eikä virkistäydytä! Kyllähän kunnon palkkatyöstä tuleva raha tuo paljon paremman elintason perheeseen kuin kotiäidin tai työttömän.

Sekään ei ihan pidä paikkansa, että lapsen voisi noin vain laittaa päivähoitoon, koska jonot hoitoon voivat olla pitkät.

Työpäivän päälle tehtäviä kotitöitäkin kirjoittaja valitteli. Mutta tähän sanoisin, mies hommiin! Yksinhuoltajilla asiat ovat erikseen. Silloin ymmärrän, itsekin sen kokeneena, että kotityöt varsinaisen työn päälle tuntuvat raskailta, varsinkin, jos lapsia on enemmän kuin yksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Paljon on puhuttu kotihoidon tärkeydestä juuri veronmaksajia ajatellen. Pienten lasten kotihoito, missä on turvalliset ja tutut asiat, antavat lapselle tasapainoisen elämän. Tuleehan kotihoito pidemmän päälle yhteiskunnalle edullisemmaksi kuin esimerkiksi kunnallinen päivähoito, missä on suuret ryhmät, hirveä meteli jajokapäiväinen hässäkkä.

Lasten parasta on myös se, että taataan riittävä toimeentulo perheelle, jotta vanhemmilla riittäisi energiaa ajatella muutakin kuin miten pärjätä päivästä toiseen 1 500-2 500 markalla kuussa (kotihoidontuen määrä). Lasten parastahan pitäisi kaikesta huolimatta ajatella - eikö vain?
Köyhä kahden lapsen kotiäiti