Lukijoilta

Elämä likinäköisenä tulee kalliiksi

Lehtikuva<br />Liki- ja pitkänäköisyys ovat haittoja, jotka vaativat silmälasien hankkimisen. Miksei sairausvakuutus korvaa laseja, ihmettelee kirjoittaja.
Lehtikuva
Liki- ja pitkänäköisyys ovat haittoja, jotka vaativat silmälasien hankkimisen. Miksei sairausvakuutus korvaa laseja, ihmettelee kirjoittaja.

Jouduin äskettäin jälleen uusimaan silmälasini. Kauhukseni pelkkien linssien hinta kipusi tonniin. Onneksi olin ajoittanut uusimisen niin, että sain halvat kehykset alennusmyynnistä, vieläpä ihan hyvännäköiset.

Luopuessani rahoistani (pitkin hampain) tulin taas ajatelleeksi, miten epäreilua silmälasien käyttäjien kohtelu on. Ilman laseja minulla ei ole toivoakaan nähdä pariakymmentä senttiä kauemmaksi, puhumattakaan työnteosta tai arkiaskareista selviämisestä. Linssieni vahvuudet ovat kuitenkin "vain" -4,0 d ja -4,5 d.

Minulle ja monelle muullekin taittovirhe vastaa lähes invaliditeettia. Se vaatii ylimääräisten apuvälineiden käyttöä jokaisella hereilläolotuntina ja rajoittaa harrastustoimintaa. Piilolasit maksavat nekin maltaita ja voivat olla terveysriski, eikä niitäkään voi käyttää jatkuvasti. Lisäksi useilla työpaikoilla piilolasien käyttö on turvallisuussyistä kielletty.

Taannoin keskusteltiin silmien taittovirheen korjausleikkauksista. Muistelen katkerasti, miten toimittaja silmälääkäriä haastatellessaan leimasi kaikki leikkaukseen menevät "kakkulakammoisiksi", joille ulkonäkö on tärkeintä. Miten voisin selittää tällaiselle toimittajalle, miten vaikeaa - ja kallista - voi olla elämä taittovirheen kanssa?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Olen vuosien aikana kuluttanut laseihin tuhansia markkoja, ainakin yhden leikkauksen verran. Jos nyt löytyisi irtonaista rahaa, ryntäisin riemusta kiljuen leikkaukseen. Elämä ilman silmälaseja on haave, jonka toteutumista voin vain odottaa.

En vaadi, että valtio maksaisi minulle silmäleikkauksen, mutta osan linssien hinnasta se kyllä voisi korvata. Liki- ja pitkänäköisyys ovat jokapäiväistä elämää haittaavia vammoja, joiden pitäisi kuulua sairausvakuutuksen piiriin. Näkökyky on kuitenkin ihmisen aisteista tärkein. On unohdettu, että "arkisuudestaan" huolimatta taittovirhe on elämää ja ammatinvalintaa rajoittava tekijä.

Yksinkertaisinta tietysti olisi, jos silmälasien hintoja saisi hilatuksi reilusti alaspäin. En jaksa millään uskoa, etteikö esimerkiksi linssien hinnoissa olisi runsaasti ilmaa. Entä miten voi olla mahdollista, että kehys (pari grammaa metallia tai muovia ja kaksi saranaa) maksaa halvimmillaan 500 - 700 mk?

"Silmälasibusiness" on kasvanut sellaisiin mittoihin, että pientä ihmistä hirvittää. Vaikka osa siitä onkin muoti-ilmiöiden vaihtumista, täytyy muistaa, että pohjimmiltaan kyse on vamman hoidosta. Eikä ilman laseja tule toimeen.
Teija Selin
insinööri