Lukijoilta

Kirjoittajavieras/Leo Lindstedt:
Shakkipöytä

Sinä aamuna äiti oli laittanut herätyskellon soimaan tavallista aikaisemmin. Hän tuli varovasti herättämään minut. Keittiön hellassa puut paloivat jo iloisesti ja maaliskuinen taivas oli kirkkaan sininen. Sain vaatteet päälleni tavallista nopeammin. Oikeastaan tiesin mitä oli tulossa.

Puolittain hiipien menimme ulkoeteisen kautta puuvajaan. Sahapukin takana se kyykötti kiiltävänä ja paketoimattomana. Pahvilaatikko välilevyn päällä oli kääritty lahjapaperiin. "Edvinille, rakkaalle miehelleni ja isälleni onnea 35-vuotispäivän johdosta. Berit ja Kai".

Kannoimme pöytää varovasti. Siinä oli kauniit, tumman ruskeat tai melkeinpä mustat, kaarevat jalat, pyöristetyt kulmat ja lasilevy shakkilaudan päällä.

Ulkoeteisen portaat narisivat pakkasessa. Pelkäsin isän heräävän, mutta siellä hän vielä nukkui avattavassa puulaverisängyssä, kun avasimme keittiön oven. Panin nopeasti vanhat shakkinappulat uudelle pöydälle pelin alkuasetelmaan ja uuden nappulapaketin niiden väliin keskelle pöytää. Sitten sain herättää isän.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kyllä oli isäkin yhtä hymyä sinä aamuna, vaikka kiire tulikin. Isän piti ehtiä töihin Turun Munaan ja äidin kauppahalliin jo seitsemäksi. Onneksi kolmosen raitiovaunu kulki ihan meidän läheltä. Minulle jäi aikaa ihailla shakkipöytää ja lukea Sosialistia ja Turun Sanomia. Koulu alkoi vasta kahdeksalta ja sinne oli matkaa vain muutama sata metriä.

Illalla tuli vieraita onnittelemaan isää. Kyllä he mykistyivät hivellessään shakkipöydän sulavia ja sileitä pintoja. Tumman ruskea lakkapinta, koristeellinen välilevy pelipinnan ja lattian välissä sekä venäläistyyliset nappulat kuluivat ahkerassa käytössä. Minä sain isän sijasta pelata monia aikuisia vastaan.

Äiti ja Sjöblomin Ape hymyilivät salaperäisesti ja ylpeästi. Shakkipöytä lahjaksi isälle oli äidin idea. Ape - oikealta nimeltään Albert - oli puolestaan tehnyt pöydän alusta pitäen. Hänellä oli pieni puusepänverstas Puistokadulla, lähellä Turun Munaa, isän työpaikkaa.

Ape ja isä taisivat shakin niksit. Siitä huolimatta minäkin sain pelata heitä vastaan. Seitsemänvuotiaan oikeudella sain tornin eteen kumpaakin vastaan sillä seurauksella, että voitin kummatkin. Minusta tuntui kyllä, etteivät he ihan pystyneet keskittymään, kun piti jutella ja käydä kahvipöydässä kesken pelin.

Tuossa se nyt seisoo parvekkeen ikkunan alla, shakkipöytä. Riitta on laittanut sen päälle kauniin pöytäliinan ja kukkia. Siellä pöytäliinan kätköissä, välilevyn päällä on nytkin laatikko ja Budapestistä kolme vuotta sitten ostamamme nappulat. Kun Riitan tyttären mies Leevi tulee käymään, otamme pöydän varsinaiseen käyttöönsä. Se on joskus vähän haikeata, sillä isän ja Sjöblomin Apen kanssa ei voi enää koskaan pelata shakkia.

Kirjoittaja on Turussa lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt yhteiskunnallisten aineiden opettaja.