Lukijoilta

Väinö Tanner ei aloittanut
talvisotaa vaan lopetti sen

Pertti Virran kirjoitus (TS 14.3.) Väinö Tannerista antaa mielenkiintoisen kuvan niistä ristiriitaisista tunteista, joita Suomen sodanaikainen johtaja Väinö Tanner vieläkin herättää. Tanneria on yhdessä ulkoministeri Eljas Erkon kanssa syytetty talvisodan syttymisestä.

Nyt kun lähes kaikki arkistot Suomessa ja Venäjällä on käytettävissä ei Tanneria enää voida syyttää sodan syttymisestä. Tanner lukeutuu sodan vahvoihin vastustajiin kuten Mannerheim ja Paasikivi. Heidät johti kuitenkin harhaan ns. Mainilan laukaukset. Mainilassa oli muka ammuttu seitsemän tykinlaukausta, jotka välittömästi johtivat sodan syttymiseen. Väinö Tanner oli valmis tekemäään kaiken mahdollisen sodan estämiseksi, mutta kun väitettiin, että laukaukset oli ammuttu hän uskoi, että sota olikin jo käynnissä. Väinö Tanner ei enää voinut estää sodan syttymistä.

Arkistot osoittavat, että näitä tykinlaukauksia ei koskaan ammuttu. Väitteen niistä esitti ensimmäisenä Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov. Tällainen propagandistinen väite olisi ollut helposti torjuttavissa, jos olisi vain pitäydytty todellisissa tapahtumissa - siihen mitä paikalla olleet suomalaiset rajavartijat ja venäläiset sotilaat näkivät. Jostakin syystä värvättiin puolisen tusinaa suomalaisia antamaan väärän tiedon siitä, että laukaukset olivat todellisuutta, mutta että ne oli ampunut Neuvostoliiton oma tykki.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mannerheimille, Paasikivelle ja Tannerille tämä oli merkki siitä, että sota todellisuudessa oli jo alkanut. Muuten ei Neuvostoliitto olisi tällaista provokaatiota - omien miestensä ampumista järjestänyt. Vastuu sodan välittömästä alkamisesta kuuluu siis niille, jotka järjestivät nämä väärät todistukset. Väinö Tanner oli vilpittömästi sotaa vastaan ja ehdoista olisi hänen kanssaan voitu sopia. Sen sijaan Eljas Erkon osuus on vielä selvittämättä, koska hänen nimeään kantava arkistosäätiö kieltäytyy julkistamasta aineistoa näistä tapahtumista.

Talvisodan lopettaminen käynnistyi kun Väinö Tanner lähetti kirjailijan ja Neuvostoliiton ystävän Hella Wuolijoen Tukholmaan rauhaa pyytämään. Wuolijoella oli käytettävissään aineisto, joka selvästi osoitti, että Väinö Tanner halusi rauhaa. Tukholmaan kutsuttiin Moskovasta Neuvostoliiton johdon luottamusmies Boris Jartsev ja hän laati raportin tammikuun 22 p:nä. Viikkoa myöhemmin tuli Moskovasta sähke, jolla ehdotettiin rauhanneuvotteluja "Rytin ja Tannerin hallituksen" kanssa. Tämä oli suuri käänne Neuvostoliiton asenteissa. Siihen asti oli Otto Ville Kuusisen johtamaa "kansanhallitusta" pidetty Neuvostoliitossa ainoana Suomea edustavana hallituksena.

Sotaa käytiin vielä kuusi viikkoa ja monet sotilaat saivat surmansa. Mutta ilman Tannerin avausta Tukholmaan ei rauhaa olisi saatu vaan talvisota olisi todennäköisesti päättynyt Suomen itsenäisyyden menettämiseen. Valitettavasti avaindokumentti, Jartsevin raportti Tukholman neuvotteluista on edelleen salainen. Olen lukenut sen Venäjän sota-arkistossa ja voin vakuuttaa, että sen tiedot osoittavat selvästi, että Väinö Tanneria ja hänen apulaisiaan on kiitettävä siitä, että talvisota loppui suhteellisen onnellisesti Suomelle.
Seppo Isotalo
dosentti, Helsingin yliopisto