Lukijoilta

Kirjoittajavieras-kolumni
Pasi Heikkilä:
Naisten
vallankumous

Äskettäin vietetty naistenpäivä on eräs osoitus naisten sinnikkäästä pyrkimyksestä tasa-arvoon. Todelliseen tasa-arvoon vaikkapa työelämässä on vielä reippaasti matkaa, mutta suunta lienee oikea.

Naisasialiike on lähihistorian voimakkain naisten asiaa edistänyt toimintamuoto. Varhaisen naisasialiikkeen päämääränä oli hankkia naisille samat juridiset oikeudet kuin miehillä. Tämä vaatimus sinällään oli vähintäinkin oikeutettu. Tärkeimpiä olivat kysymykset äänioikeudesta ja mahdollisuudet samanlaiseen koulutukseen, pääsystä samoihin virkoihin sekä tasa-arvoisuudesta avioliittolainsäädäntöön.

Naisten äänioikeusliike sai 1900-luvun alussa Iso-Britanniassa rajujakin piirteitä. Aika ajoin toimintaan osallistuneita naisia oli pidätettyinä vankiloissa, joissa he protestoivat ryhtymällä mm. nälkälakkoihin. Vuonna 1918 Ison-Britannian naiset saivat äänioikeuden. Ilman julkista toimintaa ja mielenosoituksia äänioikeus olisi tällöin jäänyt saavuttamatta.

Suomessa naisasialiikettä edusti voimakkaasti 1800-1900 -luvun vaihteessa Suomen naisyhdistys puheenjohtajanaan vuodesta 1889 toiminut kirjailija Alexandra Gripenberg. Rinnakkaisjärjestönä toimi 1892 perustettu Naisasialiiton unioni, jonka puheenjohtajana toimi Lucina Hagman. Valtaosa Suomen naisyhdistyksen jäsenistä oli tuolloin säätyläisnaisia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Eräänä tavoitteena oli yleinen naisen aseman parantaminen ja myös oman yhteiskuntaluokkansa naisten etujen ajaminen. Haettiin myös oikeutta ylioppilaskoulutukseen, oikeutta kaikkiin virkoihin ja luonnollisesti äänioikeutta. Vuoden 1885 jälkeen yliopistossa opiskelikin huomattava määrä naisylioppilaita. Esimerkiksi v. 1891 ylioppilasluettelossa naisia oli jo yli 40.

Vuoden 1905 suurlakon seurauksena myös naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906. Samana vuonna, jolloin Suomessa vanha nelisäätyedustuslaitos korvattiin yksikamarisella parlamentilla. Samalla äänioikeutettujen määrä naisten myötä kaksinkertaistui.

1900-luvun alun jälkeen naisasialiikkeen toiminta hiipui, kunnes 1960-luvulla alkoi uusi tuleminen. Kun liike oli vuosisadan alussa ollut vahvasti porvarillinen, niin 1960-luvun naisasialiike oli yliopistojen piirissä kehittyneen vasemmistoliikkeen ansiosta hyvinkin taistolainen ja radikaali.

Vuonna 1965 perustettu Yhdistys 9 keskittyi roolijaon murtamiseen miehen ja naisen välillä. Toiminta ei ollut turhaa ja myös miehet osallistuivat entistä enemmän naisten tavoitteiden ajamiseen. Tuloksena syntyi mm. päivähoitolaki 1973. Myös naisten koulutus ja työssäkäynti lisääntyivät merkittävästi. 1970-luvun alussa perustettiin myös naisten syrjintää silmälläpitäen tasa-arvoasiain neuvottelukunta.

Antiikin ajan kreikkalainen huvinäytelmän mestari Aristofanes kirjoitti 392 eKr. näytelmän Naisten kansankokous, joka kertoo naisten vallankumouksesta. Toivoa sopii naisten jatkavan toiminnallisilla linjoilla. Siihen heillä on oikeus.
Kirjoittaja on levyseppä ja luottamusmies Masa-Yardsin Turun telakalla.