Lukijoilta

Vilpitön huoli
lääkäritilanteesta

Ammattiasiantuntijana lääkäri Antti Puhakka tietää alansa asioista erittäin hyvin. Kiitos palautteesta TS:ssa 14.3.

Yritin kirjoituksessani tuoda esille vilpittömän huolenaiheeni lääkäreiden lähivuosien riittämättömyydestä ja päämääränä lisätä koulutuspaikkoja 650:een. Puhakka toteaa lääkäreiden kokonaislukumäärän olevan Suomessa suurempi kuin koskaan. Niin on myös eläkeläisten ja vanhusten lukumäärä ja lisää tulee. Luonnollista on, että tarve hoitotoimenpiteisiin lisääntyy iän myötä.

Lisäksi jo nyt on useilla, varsinkin syrjäseutujen kunnilla ollut jatkuvasti vaikeuksia työpaikkojen täyttämisessä huolimatta huomattavastikin korotetuista palkkatarjouksista. Samalla toisaalta suuri osa kuntien palveluksessa olevista lääkäreistä pitää myös yksityisvastaanottoa. Myös lääkäreiden oma lisääntyvä tutkimus-, erikoistumis- ja itsensä kehittämistoiminta vähentää varsinaista potilashoitotyötä.

Lähes neljännes työikäisistä lääkäreistämme, joita on vajaat 17 000, eläköityy vuosikymmenen sisällä. Emme tiedä minkälaisia seuraamuksia on kunnianhimoisen ammattikunnan pitkien työpäivien ja varmasti samalla stressipaineiden seuraamuksista. Usealla taholla on todettu, että pelkillä palkankorotuksilla ei asiaa pystytä hoitamaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kun kirjoitin Turun aloituspaikkojen lisäämisestä 150:een, en tehnyt sitä missään "utopiamielessä" vaan haasteellisen harkitusti. En ajatellut sitä vain turkulaisena huolena Turun alueen väestön ikääntymisestä johtuvana hoitoasiana, vaan niin kuin mm. TAD Centren johtaja Ilpo Siro on julkisuudessa todennut, että Turun seudun puute on tutkimus- ja kehitystoiminnan vähäisyys. Ne kauaskantoiset suunnitelmat koskien bio- ja lääketeollisuuden kehittämistoimintoja mahdollistavat uusia työtilaisuuksia, joihin kemistien, biologien ja muiden tutkintojen suorittaneiden ohella tarvittaneen myös lääkäritutkinnon suorittaneita henkilöitä.

Tiedän varsin hyvin, mitä käytännössä merkitsee koulutusaloituspaikkojen muutokset ja kuinka pitkällä tarkastelujaksoilla mahdollisia tarkistuksia voidaan tehdä ja tiedän myös niukkenevien resurssien antamat rajoitukset. Toisaalta aina on kysymys painopistemäärittelystä, priorisoinnista. Tämä koskee myös yliopistokoulutusta. Onko tärkeämpää yhteiskunnallista tehtävää kuin turvata koko kansan terveydenhoito ja siihen liittyvä tutkimustoiminta.

Puhakka toivoo ponnisteluja houkutella olemassa olevat lääkärit takaisin julkisen terveydenhuollon pariin. Ei onnistu edes 30 prosentin korotuksilla. Yksityinen sektori täydentää julkista terveydenhoitoa lisäämällä esim. alihankintatoimintaa.
Kimmo Nissilä