Lukijoilta

Kirjoittajavieras Anu Åberg:
Onnistumisen
hetkiä

"Tulisitteko pois pöydän alta, kuoroharjoitus alkaa!"

Keskiviikkoiltaisin tämä saattaa hyvinkin olla kanttorin avausrepliikki koulupäivästä nuukahtaneille kolmellekymmenelle lapsikuorolaiselle.

Ensin harjoitellaan vaikeimmat tehtävät, kun jaksamista vielä riittää ja harjoitusta kevennetään loppua kohti.

Kuoronjohtajan oma hereilläolo vaikuttaa suoraan harjoituksen tunnelmaan: herpaantua ei saa! Jokaisessa käänteessä takataskussa on oltava kikka bee, siltä varalta, että ensimmäinen keino ei toimikaan. Viikottaisten harjoitusten jälkeen sekä kuorolaiset että kuoronjohtaja palkitaan yhteisillä musisoimisen onnistumisen hetkillä. Kuorolaiset ahkeroivat pitkän rupeaman, jonka jälkeen koittaa juhla, jossa voidaan tuoda toistenkin kuultavaksi opittuja asioita.

Kanttorin työtä jaksottaa arki ja juhla. Joskus ei aina edes tiedä, kummasta on kyse. Arki voi olla juhlaa ja päinvastoin. Jokaviikkoisia juhlia ovat seurakunnan yhteiset jumalanpalvelukset sekä muut kirkolliset toimitukset, vihkiäiset, kasteet ja surujuhlat.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Juhlia on myös muuntyyppisiä: piirien yhteisiä lauluhetkiä ja vaikkapa hartaushetkiä vanhainkodeissa. Arkea ovat sitten lukuisat, joskus puuduttavatkin kokoukset, joissa näitä juhlia valmistellaan, papereiden rapistelut ja harjoitukset.

Juhla koostuu arjesta. Parasta kanttorin työssä on sen monimuotoisuus ja mahdollisuuksien kirjo. Samanlaisia päiviä ei ole!

"Muistakaa sitten, että yritetään olla laulamatta kirkossa Jumalan ka - RITSA. Sanapainot oikein, yks, kaks kol, lähtee!" Tässä vaiheessa kolmekymmentä hihittelevää neitosta laulaa taatusti niin, että ritsa-sana kuuluu varmasti kunnolla. Sitten harjoitellaan sunnuntain jumalanpalveluksen virsiä. Miten lie ihan vahingossa Sibeliuksen hieno virsi saa uudet sanat:" Soi kunniaksi luu-ojan..." Luoja on ihan eri asia kuin luu-oja. Taas hihitystä, yhdessä. Luu-ojasta saadaankin nyt hyvä muistisääntö ja tämä kohta virrestä sujuu varmasti jumalanpalveluksessa mallikkaasti ilman virheellisiä painoja. Suomen kieli on rikas ja erityisesti musiikkiin yhdistettynä se vaatii huolellista käsittelyä väärien mielleyhtymien välttämiseksi.

Harjoitus on lopuillaan, vielä jaetaan koteihin tiedotteita kuoron seuraavasta esiintymisestä. Tunnelma on jo vähän hässäkkää. Senni tuo koulussa piirtämänsä kuvan kuoronjohtajalle muistoksi ja Tiia antaa kolme metriä virkattua ketjusilmukkaa! Aarteita. Vielä lauletaan loppulaulu ennen kuin lähdetään kotiin.

"Turvallista matkaa me toivotamme näin

on aika purjeet nostaa ylöspäin.

Turvallista matkaa aalloilla elämän

kanssa Hyvän Ystävän."
Kirjoittaja on Turun tuomiokirkon kanttori.