Lukijoilta

Yo-kirjoitukset huono perustiedon mittari

Lehtikuva<br />Jotta yo-kirjoitukset täyttäisivät kirjoittajan mukaan tehtävänsä olisi esimerkiksi reaalikokeessa yhdisteltävä kysymyksen sisään eri oppiaineita, eikä rajata niitä aineittain.
Lehtikuva
Jotta yo-kirjoitukset täyttäisivät kirjoittajan mukaan tehtävänsä olisi esimerkiksi reaalikokeessa yhdisteltävä kysymyksen sisään eri oppiaineita, eikä rajata niitä aineittain.

Ylioppilaskirjoitukset nykymuodossa eivät kykene testaamaan yo-kokelaiden käsitystä puhtaasta tiedosta ja ymmärtämisestä. Yo-kirjoitusten tarkoituksena nykyään on olla ns. kypsyyskoe, joka testaa lukiolaisen tiedonhahmottamista ja -käsittelyä suhteessa oppiaineen oleellisuuksiin. Kuitenkaan tämä tarkoitus ei toteudu täysin, koska se kapeudessaan rajoittuu ainekohtaiseksi.

Viime keväänä käytiin keskustelua reaalikokeen jakamisesta luonnontieteelliseen ja humanistiseen osaan. Ehdotettiin myös, että matematiikalle annettaisiin kaksi koepäivää ja äidinkielelle yksi. Onneksi ensimmäinen vaihtoehto ei mennyt esitystä pidemmälle, sillä se olisi entisestään rajannut oppilaiden perustietoja.

Yo-kirjoituksissa ei mielestäni pitäisi olla niinkään kysymys suuntautumisesta tuleville aloille, eikä mielenkiinnosta eri aineita kohtaan vaan puhtaasta oppiaineen perustiedon määrästä suhteessa sen perustana olevan perustieteen tunnettuun tietoon.

Nykyiset tieteet pitävät sisällään suunnattoman määrän tietoa. Erikoistuneisuutta on runsaasti. Jotta yo-kirjoitukset täyttäisivät tehtävänsä olisi esimerkiksi reaalikokeessa yhdisteltävä kysymyksen sisään eri oppiaineita, eikä rajata niitä aineittain.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoituksissa pitäisi tähdätä puhtaaseen todellisuuden rakenteen ymmärtämiseen, eikä se onnistu kokelaalta, jos hän lukee vain tiettyä ainetta ja vastaa vain sitä koskeviin kysymyksiin. Tällöin hänelle jää vain kokonaiskuva, jos sitäkään, vastaamastansa aineesta, eikä se kerro hänelle kuin todellisuuden yhdestä osa-alueesta.

Esimerkiksi tällä hetkellä kokelas ei välttämättä pysty vastaamaan kokonaan kysymykseen vaikka mutaatiosta. Tähän tarvitaan kolmen eri oppiaineen, fysiikan, kemian ja biologian kursseja ja nykyisellään em. asia on rajattu jonkin tietyn aineen kysymykseksi, jolloin kahden muun aineen olennaiset tiedot suhteessa asiaan jäävät pois ja asiasta jää tällöin vajaa ellei jopa virheellinen kuva. Opetus ei tällöin ole täyttänyt tehtäväänsä.

Esimerkiksi reaalikokeen yksittäiset kysymykset tulisi laatia useamman oppiaineen pohjalta, jolloin kokelas joutuisi yhdistelemään eri aineiden tietoja eikä pelkästään saman aineen kurssien. Näin hänen tiedonkäsittely- ja päättelykykynsä kasvaisi ja hän kykenisi ymmärtämään asiakokonaisuuksia.

Myös matematiikan loogisen ajattelun ja teoreettisen asioiden hallinnan- ja käsittelyn kykyä muokkaavaa vaikutusta tulisi hyödyntää kirjoituksissa yhdistämällä matematiikka useampiin oppiaineisiin, sillä harva tiede toimii ilman sitä ja näin kokonaiskuva aineista laajenisi samoin kuin kuva siitä, että matematiikka on lähes kaikkien rakenteiden perusta. Näin ollen matematiikkakaan ei jäisi vain yhden päivän koitokseksi.

Ylioppilaskirjoitusten tehtävä olisi siis mielestäni testata kuinka kokelas ymmärtää todellisuuden rakennetta nykyisen tietomäärän valossa. Tieteet ovat hyvin laajoja ja lukiossa saatu tieto on se minimimäärä, joka jokaisen tulisi tietää.
Marcus Petäjä
Matematiikan yo