Lukijoilta

Kirjoittajavieras-kolumni/
Timo Kaunisto
Viljelijää rehabilitoimassa

Euroopassa riehuvat eläintaudit ovat saaneet kuluttajat kauhuun. Missä on vika, mikä menikään pieleen, kun ruhot roihuavat ja pihvit jäävät pakastealtaisiin. Vain kuusi vuotta sitten meille luvattiin halpaa ruokaa ja eurooppalaista vaikutusvaltaa. Nyt on jäljellä ruokaa, jota ei uskalla syödä ja vaikutusvaltaa, jota ei osata käyttää.

Suomalaiselle maanviljelijälle hullu lehmä ei tullut erityisenä yllätyksenä. Ei sen pitänyt tulla niillekään, jotka EU-jäsenyyttä halvalla ruoalla myivät. Ehkä huumassa vain unohtui asian biologinen puoli. Kun ruokaketju ajetaan halpuuden asialle, on edessä suuruuden ihannointi.

Paniikkiin ei ole silti aihetta. Suomi ei ole enää Impivaara, mutta nämä laatuasiat ovat meillä vielä jokseenkin hallinnassa. Käännekohtaan on silti tultu. Nyt katsotaan, mihin suuntaan maataloutta Euroopassa ja Suomessa viedään.

Jos elävä elämä olisi yhtä helppoa kuin Helsingin ja Turun Sanomien pääkirjoituksissa, niin olisimme jo palanneet takaisin pienviljely-Suomeen. Maatalouspolitiikkaa hallitsisi koivu ja tähti -linja - tietenkin sillä edellytyksellä, että yhteiskunnan panostus säilyisi korkeintaan ennallaan eikä ruoan hinta olennaisesti muuttuisi. Onnellinen viljelijä hoitaisi omavaraista luomutilaansa tietoisena kaupunkiväen rajattomasta arvostuksesta. Radiossa soisi tango ja kesät olisivat yhtä aurinkoisia kuin lapsuudessakin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Näin viljelijänä sitä on pikemminkin häkeltynyt äkkiä tulleesta ajatuksellisesta täyskäännöksestä. Meitä on jo aivan riittämiin syyllistetty pienistä tiloistamme, raskaista tukiaisista ja kalliista ruoasta. Pääministeri Paavo Lipponen lupasi vuonna 1995 lopettaa isäntien uhon. En tiedä loppuiko Lipposen tarkoittama uho, mutta viljelijöiden EU-paketin sateenkaarihallitus pani sileäksi. Viljelijät ovat vuosittain menettäneet tulojaan kymmenen prosentin tahtia. Samaan aikaan on maatalousministeri Kalevi Hemilän johdolla harjoitettu rakennemuutosta, jonka tavoitteena on nopeasti puolittaa tilaluku. Sitten riittäisi sitä luvattua halpaa ruokaa.

Nyt sitä sitten pokkana puhellaan perheviljelmän puolesta. Luomuakin on tulossa lisää, tosin ilman kaivattua tukea.

Meikäläiselle iskee identiteettikriisi, kun herrat eivät yhden ja saman hallituksen aikana tiedä, mitä maataloudelle pitäisi tehdä. Ensin lopetettiin, sitten suurennettiin ja nyt palataan entiseen, aivan kuin kaikki välissä tapahtunut olisi ollut vain pahaa unta.

Alkuperäinen suomalainen perheviljelmämalli sopii kyllä meikäläiselle erinomaisesti. Lisäksi minulla on toimenpide-ehdotus, kuinka viljelijän rehabilitointi suoritetaan. Aluksi vaikein osa: pääministeri pyytää viljelijöiltä anteeksi. Toinen osa: hallitus palauttaa viljelijöiltä ryöstämänsä miljardin. Kolmas osa: byrokratian suhteen toteutetaan kulttuurivallankumous, jossa maisterit palautetaan vuodeksi maataloustöihin. Sen jälkeen alan hallinnointiin on mahdollista saada terveitä piirteitä.

Vastineeksi me viljelijät lupaamme tuottaa turvallista ruokaa ja pitää isänmaasta hyvää huolta.
Kirjoittaja Timo Kaunisto on laitilalainen agronomi ja luomuviljelijä.