Lukijoilta

Hiihtäjät rauhaan

Mika Myllylä on ihminen. On aina ollut, tulee aina olemaan. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Eivät ole koskaan olleet, eivät tule koskaan olemaan.

Vaikka Mikan jättämä "testamentti" olisi täyttä huijausta, ja median ja ihmisten kylmää manipulointia, on yksi asia, joka ei ole huijausta. Se, mistä kaikki alkoi.

Kun Mika Myllylä joskus lapsena veti ensimmäistä kertaa pienet sukset pieniin jalkoihinsa, se ei ollut huijausta. Kun hän, hiihtämään opittuaan, ensimmäisen kerran lähti yksin ladulle, ja kuvitteli olevansa Mietaan Jussi, vetämässä loppukiriä MM-kisoissa, se ei ollut huijausta. Se oli aitoa. Se oli unelma.

Entisenä muusikkona tiedän, että kun unelma ottaa ihmistä niskasta ja lähtee viemään, se on menoa. Ja siinä autossa ihminen on matkustaja. Ja se unelma tuppaa olemaan sen verran säälimätön, ettei se juuri kysele, mitkä keinot sallitaan, mitkä ei.

Ainoa selkeä vastuuton teko dopinghiihtäjien taholta oli se, etteivät he täysin tiedostaneet, kuinka iso ja tärkeä asia murtomaahiihto Suomen kansalle on(oli?).

Näillä hiihtäjillä oli unelma. Enää heillä ei sitä ole. Tilalla on tyhjiö. Antakaamme heille rauha. Yhden suuren unelman menettäneenä tiedän, mistä puhun.
Uneksija