Lukijoilta

Saimme mitä ansaitsimme

Muistelkaamme rehellisesti, millaisen vastaanoton urheilijamme ovat saaneet, jos menestys maailmalla ei ole ollutkaan odotettua. Eivät ole suihkuhävittäjät eivätkä ministerit vastassa, eivät sponsorit eivätkä urheilujohtajat. Vain muutama toimittaja yrittää puristaa surkimusjoukolta jotain painettavaksi. Samalla tavalla kuin nyt dopingista kärynneet, ovat hekin joutuneet kulkemaan sivu- ja takaovien kautta. Lehdissä niin suuri yleisö kuin toimittajatkin kyselevät, miksi tällainen turistiporukka ylipäätään piti lähettää minnekään.

Kuka meistä haluaisi vastaavaa kohtelua, varsinkaan, jos tietää yrittäneensä parhaansa. Kyynisesti voi todeta, että olemme kaikki syyllisiä ja saimme vain ansiomme mukaan.

Asetamme urheilijan pakon eteen epärealistisin ja kohtuuttomin odotuksin emmekä salli epäonnistumisia. Houkutus käyttää keinoja, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua, on suuri, etenkin, jos valmentajat ovat vielä aktiivisesti auttamassa.

Dopingia en halua mitenkään puolustella, mutta kivittäminen jääköön heille, jotka tuntevat itsensä viattomiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mika Myllyläkin on kaikesta huolimatta edelleen suuri urheilija. Vertailu hänen ja maailmalla paljon tunnetumman kaimansa kesken kertoo paljon. Toinen joutuu rasittamaan itseään äärirajoille, toisen selvitessä murto-osalla siitä. Toinen ansaitsee vain murusia maksaen silti kaikki veronsa Suomeen, toisen ansiot ovat tähtitieteelliset, mutta niistä Suomeen ei heru penniäkään. Toinen edustaa lajia, jossa lopputulos riippuu 95 prosenttisesti omasta kunnosta, toisen lajissa välineiden osuus on 95 prosenttia. Toisen harjoitellessa tai kilpaillessa luontoon erittyy vain hikeä, toinen taas saastuttaa minkä ehtii.

Antakaamme Mikalle yhdessä kohtalotovereittensa kanssa mahdollisuus elää ihmisinä vastakin. He eivät ole yksin syyllisiä ja nyt saatu julkinen häpeärangaistus on enemmän kuin riittävä. Ankarimman tuomion he saavat kuitenkin itseltään ja siitä selviytyäkseen tarvitsevat pilkkalaulujen sijasta kaiken tukemme.
Esa Aittokallio
Piikkiö