Lukijoilta

kirjoittajavieras-kolumni Mikko Immonen
Halpatyövoiman
käyttö on rasismia

Kiistelty ja pienten jäsenmaiden vaikutusmahdollisuuksia kyseenalaistanut Euroopan Unionin huippukokous Nizzassa ennen joulua sai aikaan ensimmäisen askeleen itälaajentumisessa. Euroopan Unionin laajentuminen luo demokratiaa sekä estää sen typistymisen pelkäksi harvojen ja valittujen kauppa-aseeksi Yhdysvaltoja ja Japania vastaan. Itälaajentumisen myötä EU:hun saadaan todellisen eurooppalaisuuden elementtejä.

Monen muistissa vielä on sekin aika, kun suomalaiset itse lähtivät joukoin mm. Ruotsiin työn perässä. Tuolloin Ruotsissa suomalaiset saivat pääsääntöisesti samat oikeudet työntekijöinä kuin ruotsalaisetkin työtoverinsa. Kysymys on samasta asiasta, nyt vain olemme työvoimaa vastaanottavana osapuolena.

Jos EU-kansalaiset huomioidaan, on välttämätöntä tehdä käytännöt heidän arkensa eduksi, ei vaikeuttaakseen heidän elämäänsä. Ja tämä koskee niin nykyisiä kuin tuleviakin EU-kansalaisia.

Siirtymäaika työvoiman liikkuvuuteen on välttämätön. Siirtymäajan tulee koskea myös työvoiman vuokrausta ja alihankintaa. Yrityksille ei tule hyväksyä halpatyövoiman hyväksikäyttöön perustuvaa voitontavoittelua.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

EU:n ei pidä olla mahdollisuus harmaantalouteen taipuville yrityksille heikon aseman omaavien muualta tulleiden työntekijöiden riistämiseen. Suomessa on jo nyt aivan riittävästi kokemuksia ulkomaisen alipalkatun työvoiman käytöstä. Tämä koskee aivan erityisesti metalli-, rakennus- sekä palvelualaa.

Olisi todellista rasismia, jos Suomeen tuleviin työntekijöihin ei sovellettaisi suomalaisia työehtoja kansalaisuuden perusteella. Kymmenen vuoden siirtymäaika on tarpeellinen, jotta työntekijöiden oikeudet tulevat huomioiduksi kansalaisuudesta riippumatta. Maatalouden kohdalla ei saavutettu aikanaan riittäviä siirtymäaikoja, mikä on aiheuttanut monia ongelmia.

Euroopan Unionin vapaan liikkuvuuden piiriin tulee itälaajentumisen myötä 100 miljoonaa kansalaista lisää. Itälaajentumisen ensimmäisen vaiheen maat ovat todennäköisesti Viro, Puola, Unkari, Tsekki ja Slovenia. Näissä maissa todellinen työttömyys on hyvin korkea ja palkat jopa kymmenen kertaa heikompia kuin EU-maissa keskimäärin, joten on luonnollista sekä varmaa, että halukkuutta työn perässä siirtymiseen kauemmaksikin löytyy.

On utopiaa olettaa, että hakijamaissa saataisiin Nizzassa sovitussa aikataulussa kuntoon työmarkkinat sekä lainsäädäntö. Realismi ei saa kuitenkaan johtaa jäsenyysehdoista tinkimiseen. Tulee vahvistaa hakijamaiden järjestäytymisastetta, kolmikantayhteistyötä, työehtosopimustoimintaa sekä ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeuksia. Näiden asioiden puolustaminen on valitettavan tarpeellista ihan täällä koto-Suomessakin.

EU:n itälaajentumista ei saa käyttää tekosyynä lähteä ajamaan alas työntekijöiden oikeuksia.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja ja talousvaliokunnan jäsen.