Lukijoilta

Terveydenhuolto palaa,
miten sammutetaan?

TS/Veikko Wahlroos<br />Selvitäkseen tulevista haasteista erikoissairaanhoito tarvitsee terveydenhuollon koko toiminnan linjakasta kehittämistä, tarkoin harkittuja lisäresursseja ja vihdoin - eettistä keskustelua lääketieteen rajoista, toteaa kirjoittaja.
TS/Veikko Wahlroos
Selvitäkseen tulevista haasteista erikoissairaanhoito tarvitsee terveydenhuollon koko toiminnan linjakasta kehittämistä, tarkoin harkittuja lisäresursseja ja vihdoin - eettistä keskustelua lääketieteen rajoista, toteaa kirjoittaja.

Terveydenhuolto on Suomessakin muiden länsimaiden tapaan muuttunut raskaan sarjan politiikaksi. Sillä kaadetaan hallituksia ja valitaan presidenttejä. Pääministeri Paavo Lipponen on kuluneen vuoden aikana käyttänyt useita tärkeitä puheenvuoroja terveydenhuollosta, viimeksi 13.2.2001. Joensuussa puhuessaan pääministeri totesi mm., että merkittävä osa henkilökunnasta työskentelee jo suorituskykynsä äärirajoilla. Uupumisen uhkaa lisää paheneva työvoimapula. Lipponen myös ennakoi, että julkisessa taloudessa rahaa tulee siirtymään terveydenhuoltoon yhteiskunnan muilta sektoreilta.

Olen toiminut nyt kaksi kuukautta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajana. Olen tietoinen eri tahoilla vallitsevista odotuksista. Perjantaina 23.2. klo 16 tiivistin eräälle kysyjälle silloisen tunnelman sanomalla, että lääkärilakko uhkaa, Salon seudun sairaala puuhaa irrottautumista piiristä, Tyksin viime vuoden talous meni pakkaselle, kuntien niskaan olemme sysäämässä välttämätöntä lisäresurssipakettia, työtuntieni määrä on 70 viikossa ja kaiken lisäksi sairaala palaa!

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vakavasti sanottuna terveydenhuollon tilanne maassamme on hyvin ristiriitainen. Toisaalta suomalaiset ovat tällä hetkellä terveempiä ja saavat enemmän terveyspalveluita kuin koskaan aikaisemmin. Terveydenhuollon liikevaihto, mukaan lukien yksityinen kulutus, on 50 miljardia markkaa kun se vuonna 1994 oli 10 miljardia vähemmän. Toisaalta julkinen keskustelu terveyspalveluiden puutteista on kiihkeämpää kuin koskaan ja kunnallinen terveydenhuolto uhkaa räjähtää sisäisiin paineisiinsa.

Suurimpia ongelmia on tietyille alueille keskittynyt lääkärivajaus. Itä-Suomessa on kokonaisia terveyskeskuksia ilman yhtäkään lääkäriä ja myös meillä Varsinais-Suomessa on aluesairaaloissa erikoislääkärivajausta. Tilanne tulee pahenemaan vielä lähivuosina kun yhä suurempi joukko kokeneita lääkäreitä siirtyy eläkkeelle.

Paikallinen ongelmamme on Turun yliopistollisen keskussairaalan tilanne. Syksyllä tapahtunut raju protesti irtisanoutumisuhkineen rauhoittui 34 miljoonan markan palkankorotuksilla, joista lääkärikunnan osuus oli 24 milj. mk ja muun yli 4 000 henkilön osuus sotu-maksuineen vajaat 10 milj. mk vuodessa.

Syksyn kriisin ratkaisuun liittyi myös lupauksia lisäviroista ja sairaalan toimintaa uhkaavien resurssivajausten selvitys. Se on nyt valmistunut ja päättäjien punnittavana. Eräät lisävirat ovat kriittisesti välttämättömiä. Ilman niitä kyseinen palvelu, esimerkiksi plastiikkakirurgia, loppuu kokonaan.

Toinen suuri ongelmamme on lääkemenojen kasvu. Lääkevalikoimaa edelleen supistamalla voitaisi ehkä saada vielä hieman säästöäkin, mutta tämän vastapainona on jatkuva n. 10 prosentin vuotuinen kasvupaine johtuen potilaiden vaikeisiin sairauksiin yhä tehokkaammin vaikuttavista uusista lääkeaineista, joilla saadaan yhä parempia hoitotuloksia aikaisemmin toivottomissakin sairauksissa.

Tyksin tuotanto ylittää joka vuosi aikaisemmat ennätykset. Viime vuonna oli avohoitokäyntejä 7 prosenttia suunniteltua enemmän ja lähetteiden määrä sairaalaan kasvoi 8 prosenttia. Päivystävä keskussairaala on paikka, jonne mennään kun muut paikat ovat täynnä. Siitä johtuu ajoittainen käytäväpotilaiden suuri määrä. Eräänä päivä sisätautiosastoilla oli 50 prosenttia enemmän potilaita kuin kuuluisi olla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jokainen ymmärtää, että vika ei ole keskussairaalan, jos sinne tulee liikaa potilaita, vaan terveydenhuoltomme muut osat ontuvat. Toisaalta keskussairaalakaan ei voi selvitä jatkuvasta ylikuormituksesta ilman lisäresursseja, vaikka syyt olisivat järjestelmän muissa osissa.

Potilaiden hoitoisuus on myös lisääntynyt. Toisin sanoen hoidetaan yhä vaikeampia ja vaativampia potilaita. Tähän liittyvät myös pääministeri Lipposen mainitsemat kiistattomat uupumisilmiöt: liian paljon yhä vaativampaa hoitoa tarvitsevia potilaita.

Selvitäkseen lähivuosien haasteista tarvitsee erikoissairaanhoito omistajakuntiensa täyden tuen, terveydenhuollon koko toimintakentän linjakasta kehittämistä, aikaisempaa parempaa johtamista, todellisia ratkaisuja henkilöstön jaksamisen parantamiseksi, tarkoin harkittuja lisäresursseja ja vihdoin myös eettistä keskustelua lääketieteen rajoista.
Aki Lindén
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja