Pelkkä palovaroitin ei pelasta
Yhä useammin käy niin, että palovaroittimen hälyttäessä hälytysäänen kuullut ihminen ei ymmärrä mistä on kysymys. Tämä näkökulma on syytä ottaa esille, kun keskustellaan kotona ja laitoksissa asuvien iäkkäiden ihmisten selviytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Aiheesta on esitetty erilaisia näkökantoja, joista keskeisimmät ovat pelastusylijohtaja Pentti Partasen ja Kari Lehtolan.
Suomessa ihmisten paloturvallisuuteen keskeisesti vaikuttavina tekijöinä ovat väestön keski-iän voimakas nousu ja heidän tarvitsemien palvelujen lisääntyminen. Samanaikaisesti erilaiset vanhusten saamat palvelut ja tuet ovat vähentyneet. Kuitenkin yhä useammin juuri ikääntynyt ja toisten ihmisten avusta riippuvainen ihminen on se, joka kohtaa erilaiset kotona tai laitoksissa tapahtuvat onnettomuudet kykenemättä itse vaikuttamaan lopputulokseen. Tästä yhtenä karmeana esimerkkinä Maaningalla sattunut useita kuolonuhreja vaatinut tulipalo.
Kuinka palveluiden väheneminen vaikuttaa esimerkiksi palokuolemiin ja erilaisiin kotona tapahtuviin tapaturmiin?
Oma mielipiteeni on se, että pelkästään palovaroitin/-ilmoitin ei ratkaise esimerkiksi iäkkään yksin kotona tai laitoksessa asuvan ihmisen turvallisuutta. Perustelen edellistä sillä, että yhä useampi iäkkäistä ihmisistä on pakkosijoitettu koteihinsa vailla riittävää apua ja hoivaa. Turvapuhelin on usein ainoa väline viestittää hätäänsä. Usein vanhuksen hädässä on kyse pelkästään pääsystä lattialta takaisin omaan sänkyynsä. Omat voimat eivät yksinkertaisesti riitä sänkyyn takaisin pääsyyn.
Suuri osa sekä laitoksissa että kotona asuvista iäkkäistä ihmisistä on kykenemättömiä - tai jopa ymmärtämättömiä toimimaan riittävän nopeasti esimerkiksi tulipalossa palovaroittimen hälyttäessä. Tästä esimerkkinä Maaningan palosta pelastettu ihminen, joka oli paennut WC:n talon ollessa jo täyden palamisen vaiheessa. Mainitun ihmisen löysivät ja pelastivat Kuopion palolaitoksen savusukeltajat.
Eri viranomaisten on muutettava ihmisten - ja etenkin vanhusten paloturvallisuuteen liittyvät teoreettinen turvallisuus todelliseksi turvallisuudeksi.
Kotien ja laitosten paloturvallisuus ja ihmisten pelastaminen ja heistä huolehtiminen vaatii omaisten tekemän työn lisäksi pelastusalalla työtään tekeviä ihmisiä ja heidän välistä yhteistyötään. Pelkkä palovaroitin ei pelasta!
Kysymys kuuluukin haluammeko lisätä iäkkäiden ihmisten turvallisuutta? Turvallisuus vaatii kattoon sijoitettujen palovaroittimien lisäksi työtään tekeviä turvallisuusalan ihmisiä ja heidän välistä saumatonta yhteistyötä.
Tämä tuli esiin esimerkiksi Maaningan tulipalossa. Paloturvallisuudessa palovaroittimen, ja hätäilmoituksen lisäksi yksi keskeisimmistä tehokkuustekijöistä on hätäilmoitusten vastaanottaminen, oikeaoppinen toiminta ja oikean avun hälyttäminen. Hätäkeskuksiemme hätäkeskuspäivystäjillä ja heidän asiantuntemuksella on merkittävä osuus apua tarvitsevan ihmisen ja oikean avun tarjoajan kohtaamisessa.
Toinen keskeinen tehokkuustekijä liittyy ammattitaitoisiin ammattipalomiehiin ja heidän osaamiseensa. Pelastustyössä on kyse minuuteista ja tällöin kaikkien pelastustyöhön osallistuvien henkilöiden on osattava oma työnsä erinomaisesti.
Haastan kuntalaiset vaatimaan riittäviä turvallisuuspalveluita oman kuntansa alueelle. Riittävät turvallisuuspalvelut ovat turvallisuutta myös työtään tekeville pelastusalan ammattilaisille.
Palolaitosten ja hätäkeskusten henkilöstöä on vähennetty. Samanaikaisesti työtään tekevät pelastusalan ammattilaiset ovat ikääntyneet, mikä on suuri työturvallisuusriski tulipalon sammuttamista johtavalle pelastusjohtajalle sekä työtään tekeville pelastajille. Meidän on turvattava riittävät turvallisuuspalvelut, sillä muuten saamme lukea tulipalossa menehtyneiden avuntarvitsijoiden lisäksi tulipalossa menehtyneistä iäkkäistä palomiehistä.
Juha Rautiainen
Suomen Palomiesliitto Spal ry.
