Lukijoilta

Kiusaajat kuriin yhteisvoimin

Kuuntelin tässä jokin aika sitten psykologi Pekka Saurin vetämää yöradiota. Pekalle saa sinne soittaa elämän murheista, masennuksista sinne ehkä eniten soitellaankin.

Mutta sitten eräs nuorimies soitti, kun hänen työtoverinsa "nälvii" häntä kaikesta, jopa hänen eväistäänkin. Hän sanoi tykkäävänsä työstään, mutta ei tahdo jaksaa em. työtoverin nälvimisen takia.

Tämän nuoren miehen kertomus ryöpsäytti oman kokemani samantapaisen esiin, vaikka siitä on jo yli 40 vuotta. Sielussa ne ruhjeet sattuvat. Aina sain kuulla "ei poika". En silloin vielä masentunut, sain nukutuksi, mutta aamulla aina kun heräsin, tuli "tuskainen" olo että taas täytyy lähteä piinattavaksi. Kerran yhdelle hitsaajalle näistä puhuin, mutta hän sanoi: "Äläs nyt, kehunut se sua on, että olet kova poika hääräämään."

Vähän vajaat kaksi vuotta tätä "hääräämistä" kestin. Sitten pyysin "loppurahat".

Näin sitten joskus myöhemmin pojan, joka meni tämän kiusaajan työtoveriksi. Hän ihmetteli: "Kuinka sinä jaksoit niin kauan, en ollut kun kolme kuukautta ja minä tulin ihan sairaaksi." Sanoin että kyllä mullakin vatsaa poltteli ja otti aivoon. Olisin ollut, tykkäsin työstäni, mutta en "työtoverista".

Olen vanhempana miettinyt, mikä tällaisia kiusaajia vaivaa. Onko heillä heikko itsetunto, onko miehillä niin ankara vaimo ja tai vaimolla ankara mies ja sitten puretaan ne työpaikalla heikompiin?

Minun nuoruudessani oli kyllä työpaikkakiusaamiset harvinaisia, mutta nyt ongelma on yleistynyt.

Ja te "kunnon" ihmiset, sikäli kun ja jos jotain työtoverianne kiusataan, pankaa kiusaaja yhdessä kuriin. 1
Tarmo Laine
joutomies