Lukijoilta

Miksi matemaattiset aineet
on nostettu erityisasemaan

TS/Veikko Wahlroos<br />Panostetaanko koulussa matematiikkaan mm. äidinkielen kustannuksella, pohdiskelee kirjoittaja.
TS/Veikko Wahlroos
Panostetaanko koulussa matematiikkaan mm. äidinkielen kustannuksella, pohdiskelee kirjoittaja.

Luin joskus alkuvuodesta artikkelin lehdestä, jossa peruskoulun päätavoitteiksi ilmoitettiin hyvien äidinkielen ja matematiikan taitojen opetus oppilaille. Äidinkieli on itsestäänselvyys, mutta matematiikka? Vaikuttaa siltä, että matematiikka on nostettu jonkinlaiseen erityisasemaan, äidinkielenkin yläpuolelle.

Samoihin aikoihin luin myös uutisen koululaisten kielteisestä asenteesta matematiikkaa kohtaan: aine on yksinkertaisesti turha ja yliarvostettu! Ala-asteella aine vielä koetaan mielenkiintoiseksi, mutta yläasteelle tultaessa mielipiteet kääntyvät lyhyessä ajassa päälaelleen.

Edellä mainittu asia onkin koettu vakavaksi opetusministeriössä, jossa matematiikkakielteisyys on herättänyt huolestusta. Tuloksena on siis matemaattisten aineiden merkityksen entisestään lisääntynyt korostus samalla kun kiinnostus ko. aineita kohtaan laskee entisestään.

Omat kokemukseni tästä kampanjasta eivät ole kovinkaan mairittelevia. Jo yläasteen alussa ihmettelin itsekseni matematiikan tunnilla: "mihin tätä tarvitaan?" Tähän päivään mennessä en ole em. kysymykseen omalta kohdaltani vastausta löytänyt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kuin piste iin päälle oli lukion pakollinen fysiikan kurssi. Tällä kurssilla opetus jäi sivuseikaksi suoranaisen aivopesun rinnalla. Lopputuloksena omat asenteeni, ei pelkästään fysiikkaa, vaan kaikkia matemaattisia aineita kohtaan muuttuivat entistä kielteisemmiksi.

Tässä vaiheessa jonkun olisi jo syytä ymmärtää, että lähes väkipakolla tapahtuva ohjaus näiden aineiden opiskeluun tuskin muuttaa oppilaiden asenteita muuhun kuin entistä kielteisempään suuntaan.

Tiedostan hyvin työvoimapulan aloilla, joilla matemaattisten aineiden osaamista edellytetään. Syy ei kuitenkaan ole puutteellisessa "valistuksessa", vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan kiinnostuksen puutteessa!

Kiinnostusta lisäisi luultavasti entistä laajempi valinnaisuus: matemaattisesti suuntautuneille tulisi olla edellytykset panostaa jo ennen lukioaikaa ko. aineisiin samalla kun pakollisten kurssien määrää tulisi vähentää.

Matemaattisille aloille aikomaton tuskin logaritmeja, derivointia yms. tulevaisuudessaan tarvitsee. Näille opiskelijoille, allekirjoittanut mukaan lukien, "lyhyen" matematiikankin suorittaminen on jo työn ja tuskan takana motivaation puutteen vuoksi. Käsittääkseni nykytrendi on valinnaisuuden korostus. Miksei myös matematiikan osalta?

Tutkimusten mukaan samoihin aikoihin oppilaiden äidinkielen taidot ovat heikentyneet. Panostetaanko matematiikkaan siis monin verroin tärkeämmän äidinkielen, miksei muidenkin kielten kustannuksella? Samalla vaikuttaa myös siltä, että humanistisia aloja lähitulevaisuudessa uhkaava eläkepommi ja sen aiheuttama työvoimapula on tyystin unohdettu.

Peruskoulu korostaa nykyisin matematiikkaa lähes aivopesuksi määriteltävin keinoin, samalla kun oppilaiden asenteet muuttuvat entistä kielteisemmiksi, osittain edellisen johdosta. Omilla matematiikan taidoillani voin päätellä, että tämä yhtälö ei toimi. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa.
Lauri Tikka