Lukijoilta

Valtiomiesten valikoiva muisti

Sdp:n ex-puheenjohtaja Kalevi Sorsa kertoi kirjassaan hauskasti SDP:n esivaalin alla tapahtuneista asioista. Erityisesti, kun hän kuvaa mahdollisen Ahtisaaren "kansalaisvaltuuskunnan" muodostamista: "näyttäisi siltä kuin lauma cro magnonin ihmisiä astuisi luolistaan neuvomaan homo sapienseja." Hyvin sanottu. Sitä vaan ihmettelen miksi nyt cro magnon mies itse on lähtenyt opastamaan homo sapienseja. Hyvin ovat omat tekemiset ja tekemättä jättämiset unohdettu. Muistan itse ajan 80-luvulla kun liityin puolueeseen. Siitä kuka oli puheenjohtaja, ei ollut kysymystäkään - saati, että asioista olisi avoimesti keskusteltu. Ainakin näistä ajoista olemme tulleet valovuoden eteenpäin.

Sorsa valittaa, että Lipponen käyttää liian vähän aikaa puoleen johtamiseen. Totta toinen puoli. Pääministerin rooli vain on muuttunut 80-luvusta. Jäsenyys Euroopan unionissa on tuonut pääministerille huomattavasti uusia tehtäviä. Jos olisin pahantahtoinen, muistelisin Sorsan aikaa, -aikaa, jolloin Kekkonen ja Brezhnev olivat sosialidemokratian ylimpiä auktoriteetteja. Mutta en sitä tee, koska se ei ottaisi huomioon aikaa ja olosuhteita. Mutta sen verran sanoisin, että ajan ja ajankohdan huomioon ottamista toivoisi korkeitten tovereittenkin nyt muistavan. Oma kuva ei kirkastu toisten lokaamisella. Valtioneuvostasolla ei pitäisi enää olla happamia pihlajanmarjoja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nyt on toisin - pääministerin poliittisten irtopisteiden keruu ei ole niin yksinkertaista. Mikäli hallituksen politiikkaa pidetään liian oikeistolaisena, on syytä osoittaa sormella hallitusohjelma neuvottelijoita. Sitähän politiikkaa nyt noudatetaan, joka yhteisesti sovittiin!

Mielestäni Paavo Lipposen suuri ansio on nimenomaan pitkäjänteisyys ja kaukokatseisuus. Siinä missä kansanedustajat eivät aina näe edes neljän vuoden päähän, on Lipponen jo pitkällä tulevaisuudessa. Nyt onkin kyse siitä, jaetaanko kasvavat verotulot nyt ja jätetään tulevat sukupolvet oman onnensa nojaan vai muutetaanko rakenteita, jotta voidaan sitten tulevaisuudessa paremmin.

Toinen puolueen veteraani, Pertti Paasio, vaatii keskustelua vaalituloksesta ja puolueen tilasta. Niin pitääkin, erityisesti paikallistasolla. Erityisesti on syytä verrata, mitä tehtiin toisin voittaneissa ja hävinneissä kunnissa. Yhtenä syynä tappio ko. kunnissa on mielestäni pysähtyneisyys. Valta on ollut pitkään samoilla henkilöillä ja tarvittavaa rakenteellista muutosta ei ole pystytty viemään läpi. Esimerkiksi omassa kotikaupungissa Turussa ei taaskaan kunnon itsekriittistä keskustelua käyty, vaan tyydyttiin yleisesti hyväksyttyihin syihin ja sama kaarti ei kun jatkaa.

Erityisesti kuulutan varapuheenjohtajien roolia puolueen puheenjohtajan toimiessa pääministerinä. Mutta mitä tapahtui? Otetaan esimerkiksi Kotkan kaupunki, jossa takkiin tuli, että rytisi. Missä oli varapuheenjohtaja Kekkonen? Vastuu puolueen tilasta on koko puolueen johdolla ja ennen kaikkea meillä paikallisaktiiveilla.
Tom Holmroos
Turku