Lukijoilta

Kirjoittajavieras Pasi Heikkilä:
Muuttuva työympäristö

Kansainvälistyvän työelämän muutokset heijastuvat armottomalla vauhdilla työpaikoille. Etenkin työntekijäpuolella näyttää olevan vaikeuksia löytää itselleen "punaista lankaa". Nykyään yritykset vaihtavat omistustaan maailman pörsseissä ripeämmin ja vapaammin kuin koskaan. Tähän ei työntekijöillä ole sanomista.

Suomalaisyrityksissä voidaan tehdä töitä tuottavasti, mutta ei välttämättä kannattavasti. Tämän johdosta eräät työnantajat puhuvat mielellään lievästi uhkaavaankin sävyyn halpojen työvoimakustannusten maista.

Onkin alettu puhua globaalista taylorismista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ajattelu sijoittuu korkean koulutustason maihin ja suorittavan portaan työt sinne missä kätten työ on halpaa. Sanotaan, että ollaan siirrytty maatalousyhteiskunnasta jälkiteolliseen- tai informaatioyhteiskuntaan. Niin tai näin, tulokset Suomessa toimivien yritysten kannalta pitkällä tähtäimellä tuskin ovat suotuisia.

Työpaikoilla kehitys johtaa siihen, että työtä saattaa ensin tulla lisääkin, mutta vastaavasti työpaikat vähenevät. Tämä ristiriita ei sovellu ainakaan eläkeiän nostosuunnitelmiin, jotka pyritään jo lähivuosina toteuttamaan. Lisääntynyt työkuorma ja kiristynyt työtahti tekee ihmisistä lopun paljon ennen eläkeikää. Lieneekö tämä tarkoituskin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

1800-luvulla työläiset työskentelivät työporukoissa eli tiimeissä, jotka hoitivat työnsä itsenäisesti. Toimivuus perustui työntekijöiden yhdistyneeseen tietoon ja osaamiseen.

Noin 100-120 vuotta sitten näitä tiimejä alettiin purkaa ja työntekijöitten yhtenäisyyttä pyrittiin murtamaan. Työpaikoille ilmestyi "pikkutakkimiehiä" ja työnjohtopuskureita, joilla suoritusportaan työnkuvat saatiin äärimmäisen köyhiksi. Oppiarvojen perusteella ohjailtiin työntekijöitä ilman kokemusta.

Tästä perinteestä kärsitään edelleen eräillä työpaikoilla. Nyt työntekijäsuhteitten on pakko muuttua. Tiimityöt alkavat jälleen saada jalansijaa ja työnjohtopuskureita tullaan poistamaan. Näin ollen työntekijöiden toimenkuvat laajenevat ja vastuu kasvaa. Tässä vaiheessa työntekijöiden pitää vedota tuottavuuden ohella nimenomaan kannattavuuden paranemiseen palkkakehityksensä turvaamiseksi.

Vaikka kansainvälistyminen on minulle kuten monelle muullekin kirosana, niin sitä ei pidä pelätä. Globalisaatiosta johtuvia ulkopuolisia uhkia vastaan pitää järkevin ottein taistella, eikä vain apaattisena odottaa mitä tuleman pitää.

Kirjoittaja on levyseppä ja luottamusmies Masa-Yardsin Turun telakalla.