Lukijoilta

Harhakuva liikennelaitoksesta

Turun joukkoliikennelautakunnan varapuheenjohtaja Jorma Jäntti esitti (TS 30.10.) kirjoittajavieraan palstalla Turun kaupungin liikennelaitoksesta näkemyksiä ja väitteitä, joiden laatu ja mahdolliset taustat herättävät lukuisia kysymyksiä.

Jäntin kirjoituksesta näkyy voimakas kielteinen perusasenne kaupungin liikennelaitosta kohtaan. Onkin kysyttävä, eikö Jäntin keskeinen luottamustoimi joukkoliikenteen johtoelimessä edellytä tasapuolisuutta joukkoliikennettä hoitavien osapuolten välillä. Tällaisesta tasapuolisuudesta ei nyt näy minkäänlaisia merkkejä. Tämän perusvastenmielisyyden taustoja voi vain arvailla.

Kun Jäntti puhuu liikennelaitoksen alijäämistä, hän jättää kertomatta, että viime vuosikymmenen alussa tappio oli moninkertainen. Silloin siis Jäntinkin logiikan mukaan laitosta hoidettiin aikaisemman johdon aikana huonommin kuin nykyään. Eikö Jäntin alan kunnallisena päättäjänä tulisi antaa tunnustus TKL:n nykyjohdolle asioiden aikaisempaa paremmasta hoitamisesta? Liikennelaitoksen tehokkuus, jota mittaa mm. liikevaihto henkilöstön määrään suhteutettuna, on merkittävästi parantunut.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vuoden 2000 alijäämästä merkittävin osa liikennelaitoksella johtuu siitä, että sen palkkalistoille on jätetty henkilöstöä, joka ei sinne kuulu. Tämä ei johdu liikennelaitoksesta vaan lähinnä siitä, ettei joukkoliikennetoimisto (joka ei siis ole liikennelaitoksen toimisto) ei ole täyttänyt tehtäväänsä ja huolehtinut henkilöstön siirrosta. Torstaina 9.11. TS:ssa olleen uutisen mukaan siirrot ovat nyt vauhdittumassa. Ihmetellä voi sitä, miksi liikennelaitoksen on huolehdittava siirroista. Tehtävähän kuuluisi kilpailuttajalle ja palvelujen tilaajalle eli joukkoliikennetoimistolle.

Liikennelaitoksella on myös siitä riippumattomista syistä korjaamo, jonka henkilöstö on tarpeeseen nähden liian suuri, mikä aiheuttaa suuria ylimääräisiä kustannuksia, joita liikennelaitos ei omalla päätöksellään voi alentaa. Tässä asiassa on tiettävästi vireillä korjaamon siirtäminen pois liikennelaitoksen vastuulta kaupungin yhteiseksi laitokseksi. Tämä normalisoisi liikennelaitoksenkin tulosta vertailukelpoisemmaksi kuin mitä se nyt on. Vastuu asiassa on päättäjillä kuten Jäntillä itsellään.

Kun vielä otetaan huomioon palvelulinjastojen alkamisen myöhästyminen ja tästä aiheutunut tulonmenetys budjetoidusta, mikä myös johtui muista syistä kuin liikennelaitoksesta, selittyy alijäämä jo tässä mainituilla seikoilla.

Jäntin kritiikki siitä, että liikennelaitoksen henkilöstöä on hakeutunut töihin muualle kuin yksityisille liikennöitsijöille, ansaitsee vain sen kommentin, että oikeus tähän tulee perustuslaista, jota ei näissäkään asioissa parane rikkoa.
Kirsti Paasio
Turku