Lukijoilta

Siviilipalvelus
hiertää

"Älä kysy mitä maasi on tehnyt sinun hyväksesi, kysy mitä sinä voit tehdä maasi puolesta." John F. Kennedy.

Siviilipalvelus ja siihen käytetty aika tuntuvat eniten hiertävän heitä, jotka siitä eniten hyötyvät. "Olennaistahan nuorelle, joka astuu palvelukseen on sen kokonaiskestoaika, jonka palvelusta suorittava joutuu pidättymään normaalielämästä", toteaa Mikko Wennberg aivan oikein kirjoituksessaan (TS 6.11.). Varusmiespalvelun suorittavilla tämä aika on 180/270/362 vrk lomat poisluettuina; siviilipalvelussa se on 13 kk normaalia siviilityöaikaa, jolloin monet ovat esim. valmistelleet gradunsa tai muuten vain pätevöittäneet itseään ammatissa jonka aikovat/ovat valinneet. Illat ja viikonloput voi viettää kotonaan. Ei ole fyysistä ja henkistä kestävyyttä kehittäviä harjoituksia; ei tietoa tai taitoa itsensä tai kanssaihmisten suojaamisesta kriisiaikoina.

Onkin turhaa verrata siviilipalveluksen ja varusmiespalveluksen kestoaikaa toisiinsa: suureet ovat erimitalliset.

Eettinen vakaumus tuntuu notkeasti monopolisoituvan tässä tapauksessa vain siviilipalveluhenkilöiden etuoikeudeksi. Voisikohan ajatella, että länsimaisen demokratian perusarvot, koti, uskonto ja isänmaa, yhteinen vastuunkanto kansamme turvallisuudesta, varusmiespalvelu, on myös eettisen vakaumuksen ratkaisu?
E. Leinonen