Lukijoilta

Eroon Estonia-myytistä

TS/Veikko Wahlroos<br />Suuronnettomuuksiin liittyy usein voimakasta mystifiointia. Näin on tapahtumassa myös M/S Estonian kohdalla, vaikka kirjoittajan mukaan mitään todellisia perusteita uusille teorioille onnettomuuden syistä ei ole ilmennyt. Kuva syksyn kiistellyistä sukelluksista M/S Estonian hylylle.
TS/Veikko Wahlroos
Suuronnettomuuksiin liittyy usein voimakasta mystifiointia. Näin on tapahtumassa myös M/S Estonian kohdalla, vaikka kirjoittajan mukaan mitään todellisia perusteita uusille teorioille onnettomuuden syistä ei ole ilmennyt. Kuva syksyn kiistellyistä sukelluksista M/S Estonian hylylle.

Päivän puheenaiheeksi on jälleen noussut M/S Estonian haaksirikko yli kuusi vuotta sitten. Kyse on syksyn kiistellyistä sukelluksista ja tv-toimittaja Jutta Raben ja yrittäjä Greg Bemisin tutkimuksiin liittyvästä räjähdysteoriasta, tuntuu saavan lisää väriä ja voimaa.

Moniin suuronnettomuksiin liittyy voimakasta mystifiointia. Niin on käymässä myös Suomen lähivesillä syyskuisena myrsky-yönä 28.9.1994 uponneen M/S Estonian kohdalla.

Ilmeisesti pelkkä totuus tapahtumasta ei riitä, vaan sen lisäksi luodaan kokonainen tarusto olettamuksista ja kuvitelmista. Niiden tueksi väitetään tutkimustuloksia väärennetyn ja tosiasioita salatun. Koska uhrien omaisten tunnot ovat edelleen voimakkaasti vaikuttamassa, on tällaisella sinänsä inhimilliseen uteliaisuuteen ja mystifiointiin liittyvällä toiminnalla myös kielteisiä seurauksia. Voidaan esittää käsityksiä, jotka vaikeuttavat omaisten surutyötä ja pitkittävät paranemista voimakkaasta traumasta.

Jouduin tehtävissäni tiiviisti kytketyksi M/S Estonian pelastustoimiin ja onnettomuuden jälkiselvittelyihin. Oikeuslääkärinä olen vuosien varrella oppinut ymmärtämään onnettomuuden uhrien omaisten voimakkaan tarpeen saada varmuus tapahtumasta, nähdä läheisensä konkreettisesti ja haudata tämän ruumis kotimaan multiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kun Ruotsin pääministeri Ingvar Carlsson lehdistötilaisuudessa lupasi, että M/S Estonia nostetaan ja onnettomuusalus uhreineen tutkitaan perinpohjin, totesivat paikalla olleet merialan asiantuntijat, että tunnekuohuissa tuli luvatuksi liikoja. Ruotsissa lupaus herätti uhrien omaisissa turhia toiveita, joita tunteita edelleen puretaan.

Hautarauhan julistaminen onnettomuuspaikalle oli oikea toimenpide monistakin syistä. Mieltäni jäi kuitenkin vaivaamaan se kiire, jolla päätös tehtiin. Myöskään eettisen toimikunnan päätöksen taustoja ei kaikilta osin pohdittu, vaan toimikunnan perustelut ovat hataralla pohjalla. Olisi ollut sekä eettisesti että pragmaattisesti parempi ratkaisu suorittaa tutkimuksia niin pitkälle, kuin se teknisesti oli mahdollista.

Suomen ja Ruotsin oikeuslääketieteelliset asiantuntijat pitivät sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta kokouksen Helsingissä päivää ennen Ruotsin hallituksen päätöstä M/S Estonian onnettomuuteen liittyvistä jatkotoimista.

Tuossa kokouksessa laadittiin selkeät suunnitelmat mm. uhrien tunnistamistoiminnasta ja muista oikeuslääketieteellisistä selvityksistä, jotka olisi voitu käynnistää nopeasti ja suorittaa laadukkaasti, koska sekä tutkimusorganisaatio että kerätty vertailuaineisto olivat jo käytössä.

Valmiustila ja asianmukainen tutkimusmahdollisuus jätettiin käyttämättä hyväksi. Samalla unohdettiin ne eettiset velvollisuudet, jotka yhteiskunnalla on myös onnettomuuden uhrien omaisia kohtaan.

On hyvin todennäköistä, että tutkimusten jatkaminen normaalilla tavalla niin pitkälle, kuin se vallinneissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista - esimerkiksi noin 150 vainajan nosto ja tunnistus, mikä tehtyjen sukellushavaintojen mukaan olisi ollut helposti tehtävissä - olisi oleellisesti vähentänyt omaisten ahdistusta.

Tutkimusten lopettaminen siihen, ettei teknisiä edellytyksiä niiden jatkamiselle ollut, olisi ollut helpommin ymmärrettävissä, kuin tehty ratkaisu (ilmeisesti taloudellisin perustein), joka jätti paljon avoimia kysymyksiä. Samalla olisi pudonnut pohja perusteettomilta spekulaatioilta.

Pari vuotta onnettomuuden jälkeen saksalainen toimittaja Jutta Rabe kävi Turussa, jolloin järjestin hänelle tilaisuuden tutustua M/S Estonian onnettomuuden pelastus- ja tutkimusorganisaatioon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Keskustelujen yhteydessä sain voimakkaan vaikutelman, että hänellä oli vankka käsitys suomalaisten viranomaisten syyllistyneen salailuun ja tietojen vääristelyyn. Kuitenkin koko pelastusoperaation ajan tiedottaminen oli erittäin avointa ja asiantuntevaa. Alkumetreiltä lähtien oli johtoryhmälle selvää, että keulaportin putoaminen oli onnettomuuden syynä. Selvitystä kaipasi irtoamisen tausta.

Omien epäluulojensa tueksi Rabe esitti Saksasta saamansa tiedon, jonka mukaan onnettomuusaamuna omainen olisi saanut tiedon läheisensä pelastumisesta, mutta iltapäivällä tieto kumottiin. Tämä oli siis todiste salailusta. Samoin käsitys varakapteeni Pihdin pelastumisesta kummitteli toimittajan ajatusmaailmassa.

Tiedottaminen on suuronnettomuuksissa edelleen se kulmakivi, jonka varassa lepää tulevaisuus. Mikäli uskottavuus ja luotettavuus kyseenalaistetaan ja tälle löytyy perusteita, on koko "tiedotussota" hävitty ja kenttä avoin vuosisataisille spekulaatioille ja taruille. Näin ei soisi käyvän M/S Estonian kohdalla, koska mitään reaalisia perusteita uusille teorioille ei onnettomuuden aikana eikä sen jälkeen ole ilmennyt. Ainoaksi vaikuttimeksi syksyn Lentävään Hollantilaiseen jäänee taloudellinen intressi, oli se sitten toimittajan, poliitikon tai laivanrakentajan. Omasta puolestani toivon M/S Estonian hautarauhan jatkuvan, tutkinnalliset mahdollisuudet on jo pitkälti menetetty onnettomuudesta kuluneitten vuosien aikana.
Antti Jääskeläinen
Länsi-Suomen läänin
oikeuslääkäri