Lukijoilta

Kirjoittajavieras Heikki Isolauri:
Esimerkit vähissä

Kasvatus on vaikuttamista. Koti- ja koulukasvatuksella ohjataan ihmistä haluttuun suuntaan. Ympäristö kasvattaa itsestään.

Kummassakin hyvät esimerkit ovat tarpeen.

Peruskasvatuksessa on ihmistä tavallisesti ohjattu rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja tekemään toiselle sitä mitä on toivottu tehtävän itselleen. Painotukset ovat vaihdelleet ja esimerkit hyvästä ja pahasta sen mukaan.

Jotkut väheksyvät tai peräti hylkäävät hyväksi ihmiseksi kasvattamisen. "Mitä hyötyä siitä on. Häikäilemätön on oltava. Kovaksi tultava." Näin nuoripari lapsistaan.

Kasvatuksen arvomaailma on viime aikoina muuttunut. Muutosta on varmaan vauhdittanut pitkä ja suotuisa rauhankausi. Hyvinvointi koettelee nyt perinteistä peruskasvatusideologiaa.

Saattaa olla, että aikamme äidit ja isät joutuvat kohtaamaan oman oppinsa vasta vanhetessaan. Joitakin kova kohtalo voi opettaa jo nuorena; kirotusta tulee ystävä ja lähimmäinen. Viha muuttuu rakkaudeksi. Kosto anteeksiannoksi.

Sodassa koeteltiin ihmistä. Paareilla oli mies joskus nainenkin. Äidin ja isän kasvattamia. Miehen urakat 13-vuotiaasta vieraissa nälkäpalkalla tehnyt. Komenneltu, käsketty, syrjitty aterioita myöten.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Oppimansa hyvyyden paareilla makaava kruunasi luotikuolemalla. Sankarikuolemalla, kuten kuuluukin sanoa.

Kuuliaisuudesta ja henkensä antamisesta tuli hyvyyden äärimmäinen mitta ja esimerkki. Siihen kasvatettiin, sitä opetettiin, vaikka käsky kuului: "Älä tapa". Mutta ihminen tappaa, tuhoaa, hylkää rakkauden ja laupeuden opit, saalistaa ja ohittaa kärsivät.

Keski-ikäinen äiti sanoi: "Horisontissani olen yksin minä". Kotinsa jättävä 18-vuotias tyttö purki lähtösanoikseen: "Menen, en tule enkä tarvitse".

Äidin sairastuessa poika ja tyttäret toimittivat hänet keskustelutta ensi töikseen laitokseen. "Kun hellakin jäi päälle." Äiti ei koskaan laitoksessa valittanut lastensa armotonta menettelyä. Lapsilla on sama kohtalo kokematta. Kuten nuorilla sotilailla, joille paras selviämiskeino on kiduttaminen ja tappaminen (esim. HS 8.10.).

Itsekkyyden ja kovuuden opit ovat vähitellen vesittäneet aitoja rakkaudenoppeja. Rakkaus on hinnoiteltu, etuoikeudet eivät.

"Optiojärjestelmä kasvattaa verotuloja", vakuutellaan. Tuloerot jäivät arvioimatta myös kansanedustajien palkkoja tuntuvasti korotettaessa ja verovapauksia jatkettaessa. Eduskunnan puhemies opetti: kansanedustajien palkankorotusta ja tulopolitiikkaa ei voi (lue: ei saa) verrata. Vakuudeksi Suomen Pankin pääjohtaja kehotti ns. tavallisia ihmisiä palkkamalttiin. Näin oikeutta jakamaan ja esimerkiksi valitut!

Muurari kyseli oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja vihdoin demokratian perään. "Heidän moraalisääntönsä kuuluu: tehkää meille kuten toivotte itsellenne tekevän. Toive on hyvin toteutunut."

Toinen hierarkian yläpäätä kokeillut. "Siinä pelissä ei korppi korpin silmää noki. Heillä on oma solidaarisuutensa. Duunarilla maksunsa."

Merkillistä, että hyvinä aikoina huono ja huonoina aikoina hyvä voittaa. Näin heiveröistä elämän hallinta on.

Moraalin vartijoina ovat maan hiljaiset. He tyytyvät vähään. Siitäkin jakavat.

Todelliset esimerkit.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva koulutoimentarkastaja ja kasvatustieteiden dosentti