Lukijoilta

Hoitajana vain
tilastoja varten?

Olisiko jo aika ryhtyä pohdinnoista tekoihin, jotta saataisiin hoitohenkilökunnan työssäjaksaminen ja työn tekemisen ilo takaisin! Alituisen paineen ja kiireen keskellä huumorille ei enää löydy tilaa. Monia työtehtäviä pitäisi hoitaa samanaikaisesti, mikä on toivotonta ja käytännössä mahdotonta. Olemmehan sentään ihmisiä varten (heikkokuntoisia, sairaita, kuolevia ja omaisia) tätä hoitotyötä tekemässä, ei tilastoja varten! Ei työtä voida tehdä "peräsuoli ulkona ja tukka putkella" juosten, johon hoitohenkilökunta on jo pakotettu.

Miettikääpä sitä hetkeä päättäjät, jolloin olette itse sairaana ja joudutte meidän riittämättömiin käsiimme hoidettaviksi. Minä en suostuisi, kärsisin vaikka kotona. Mitä odotatte tapahtuvaksi? Odotatteko, että joku hoitajista tekee niin suuren hoitovirheen, että ei ole töihin takaisin tulemista? Surullista.

- Heureka! Tässähän katsotaan, kenen pää kestää stressiä pisimpään. Kun yksi toisensa jälkeen hoitajat kaatuvat/sairastuvat, kun kukaan ei kykene työpaikalle, mitä tehdään? Suljetaanko osasto vai koko sairaala, jotta saadaan säästöjä. Siitähän tässä on kysymys. Raision sairaalan kohtalosta on jo puhuttu pitempään, pohditaan mitä pitäisi tehdä kun tilastot sanovat liikaa menoja, ei tuottoa.

Kaadetaan kaikki Tyksin harteille, kyllä siellä on vielä muutama potilaspaikka lisä-, yli- ja yliylipaikalle. Hoitajia riittää ja vielä jaksetaan?

Herätkää jo kunnissa ja SHP:ssä! Nykyiset sairaansijat sairaaloissa ovat välttämättömän tarpeellisia ja tarpeen tiedetään olevan vielä suurempi - kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Hoitotyön ammattitaitoista henkilökuntaa painostetaan ja prässätään siihen malliin, että meitä ei ole kohta saatavissa, kukaan ei jaksa ikuisesti joustaa ja venyä. Herätkää arvostamaan työtämme, jota teemme vielä tänään, toivottavasti myös huomenna ja tulevaisuudessa!
Surullinen ja
väsynyt hoitaja