Kirjoittajavieras Matti Paavola:
Vältetään tupakointia
Historiankirjoittajat ovat pystyttäneet keskiajan ja uudenajan rajapyykin Amerikan löytämisen tienoille. Taru kertoo, että loppuvuodesta 1492 Kristoffer Kolumbus sytytti Kuuban rannalla ensimmäisen sikarinsa. Eräät elämäntapaansa syvällisesti perehtyneet ja intomieliset tupakoitsijat väittävät, että juuri tällöin Eurooppa astui keskiajan kolkosta pimeydestä sinihohtoisten savupilvien valaisemaan uuteen aikakauteen.
Tupakka eteni Euroopassa hovien välityksellä. Ranskan kuningatar Katarina de Medici korotti tupakan kuninkaalliseen säätyyn. Tupakasta tuli kuningattaren yrtti, herba reginae. Tupakka sai myös mahtavia vastustajia. Englannin kuningas Jaakko I totesi aikanaan, että tupakansavu on "silmille inhottava, nenälle vastenmielinen, aivoille vahingollinen, keuhkoille vaarallinen ja että sen ilkeästi löyhkäävä haju muistuttaa hornan kamalaa maanalaista savua".
Tupakan toivat Suomeen 1600-luvun alkupuolella 30-vuotisesta sodasta palaavat sotilaat. Tupakanpoltto ei kuitenkaan alkuvaiheessa saavuttanut suosiota. Sen sijaan tupakasta valmistettua lientä juotiin lääkkeenä. Jopa Ruotsin kuningas antoi vuonna 1724 julistuksen, jossa kansaa kehotettiin viljelemään tupakkaa. Vielä 1800-luvun alkupuolella tupakanpolttoa pidettiin sopimattomana. Sen sijaan nuuskaaminen hyväksyttiin, se oli suosiossa jopa yhteiskunnan ylimmissä kerroksissa.
Lapsuuteni ja nuoruuteni päivinä kadulla tupakoiminen oli eräänlaatuinen mittapuu. Etiketin mukaan herrasmies pyrki välttämään kadulla tupakoimista. Mikäli hän kuitenkin tupakoi ja häntä vastaan tuli arvovaltainen tuttava, oli savuke otettava vasempaan käteen ja hattua kohotettava oikealla kädellä. Mahdollinen kättely ja poskisuudelma olikin sitten jo suoritettava ilman savuketta hattu vasemmassa kädessä. Savuke oli heitettävä kadulle!
Todellinen herrasmies ei siis tupakoinut kadulla. Entä sitten naiset? He eivät tupakoineet kadulla ollenkaan lukuunottamatta eräitä poikkeuksia. Haureellisia palveluja tarjoavien naisten yksi näkyvimmistä tunnusmerkeistä oli kadulla tupakoiminen.
Tupakasta on vuosisatojen kuluessa keskusteltu ja kiistelty. Tupakointitavat ovat ajan myötä muuttuneet. Tupakka on osa elävää inhimillistä kulttuuria. Mikä eilen oli sopimatonta, saattaa jo tänään olla sopivaa tai päinvastoin. Meikäläinen, joka on elämäntyönsä tehnyt terveydenhuollon alueella, hämmästelee kuitenkin kadulla tupakoivia hyvin nuoria tyttöjä. Tupakointi turmelee nuoren naisen terveyden ja kauneudenkin. Se saattaa olla ensimmäinen askel jopa huumeiden käyttöön.
Tupakoinnin terveydelliset vaarat on tieteellisesti todistettu. Tupakasta johtuvat sairaudet aiheuttavat kalliita hoitokustannuksia puhumattakaan pitkään tupakoineen henkilökohtaisista vaivoista. Herää kysymys onko yhteiskunta osannut valita oikeat keinot tupakoinnin vähentämiseksi?
Turkulaisen Ursin-seuran puheenjohtajana 1950-luvulla toimineen Mauno Koiviston tapana oli kokouksen avaussanojen yhteydessä huomauttaa - leikillisesti ruotsinkielellä, mutta kuitenkin totta tarkoittaen - "tobaksrökning undanbedes". Eli pyydetään välttämään tupakointia. Se oli hyvä ohje!
Kirjoittaja on Turun kaupungin terveydenhuollon eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.
