Pohjoismainen
ahdistus
Euroopan maita kiertäneenä olen huomannut suuren eron perheyhteyksien välillä Pohjoismaiden ja muun Euroopan välillä. Meillä täällä pohjoisessa ihannoidaan itsenäisyyttä yli kaiken. Jo lapsesta asti on tultava toimeen itse, avain kaulaan ja koulusta tyhjään kotiin. Nuoret pois kotoa niin pian kuin joku tuki elättää, vanhukset hoitolaitoksiin tai ahdistavaan yksinäisyyteen. Nuoret perheet uupuvat ilman minkäänlaista sukuturvaverkkoa, jollainen muualla Euroopassa vielä enimmäkseen toimii aivan kuten meilläkin aikoinaan.
Keski- ja Etelä-Euroopassa asuu monesti koko lähisuku isovanhemmista lastenlapsiin saman katon alla tai lähipiirissä, jopa naimattomat tädit ja sedätkin asuvat lähettyvillä. Sukuyhteisössä huokuu sellainen yhtenäisyyden ja turvallisuuden harmonia, joka meiltä on hajonnut. Seurauksena turvattomat mielenterveysongelmista kärsivät lapset ja nuoret, yksinäiset ja ahdistuneet vanhukset ja uupuvat keski-ikäiset.
Koko kansamme on kohta mielenterveydellisesti loppuun palanut, jos ihmisten henkisen sietokyvyn arvomaailman perusteista ei keskustella vakavasti ja lakata ihannoimasta itsekästä, itsenäistä elämänmuotoa.
Perheyhteisön turvaverkko tärkeä
