Mustalaisparonin ensi-illan aplodeista voi päätellä, että Turku on edelleen Suomen operettikaupunki. Kahden operetin ammattilaisen mielestä juuri tämän operetin ottaminen oli erittäin uskaliasta, kyseessä on yksi vaikeimmista opereteista, joka on haaste jopa ammattilaisille.
Ammattiarvostelija ilmaisi tyytyväisyytensä kokonaisuuteen ja siihen kai pitää tavallisen katsojankin tyytyä. Valitettavaa on että tätä operettia esitetään vain yhdeksän kertaa. Turun kaupunginteatterin tehtävänä on antaa meille myös operettia, jota varmasti esitetään vaikka 200 kertaa, jos teatterilla riittää siihen haluja.
Operetti tarvitsee laulavia näyttelijöitä, hyvät laulunlahjat eivät riitä tuottamaan täydellistä nautintoa. Oma henkilökuntamme on ammattitaitoista ja pystyy tästä suoriutumaan, mikäli pääsolisteja ei löydy, saadaan vierailijoita samalla tavalla kuin on puhenäytelmiin viime vuosina tuotettu.
Strauss, Kalman ja Lehar ovat luoneet teoksia, joiden musiikki jää mieleen ja yleisö kotiin lähtiessään hyräilee. Mitä jäi mieleen sitten kahden edellisen kauden musikaalien sävelistä? Ei yhtään mitään.
Miksi sitten operetin saaminen omalle näyttämöllemme on niin vaikeaa? Tämän produktion päätekijä on konservatorio, teatterin osuus lienee lähinnä tekninen.
Eiköhän olisi aika kaivaa vanha teatterilautakunta esille naftaliinista ja panna piste nykyiselle ohjelmapolitiikalle.
Heikki Lehto
