Olen odottanut, että ammattikorkeakoulusta alettaisiin vihdoin keskustella realiteettien tasolla. Kun virkamiehet saavat keskenään suitsuttaa omia suunnitelmiaan, on selvää että kehuilla ei ole mitään rajaa. Kriittisyys olisi kuitenkin paikallaan.
Ammattikorkeakoulut ovat pitkään mainostaneet itseään kaikkialla, aidanseipäissäkin. Korkeakoulu on ollut mainoslauseiden näkyvin sana. Mainontaa puolustellaan mm. sillä, että yliopistot nauttivat suurempaa arvostusta sekä ovat perinteikkäämpiä ja tunnetumpia kuin ammattikorkeakoulut.
AMK:ssa on unohdettu, että yliopiston historiakin on hieman pidempi. Arvostuksensa ja maineensa pontimeksi eurooppalainen ja Suomeen 1640-luvulla kotiutunut yliopisto on työskennellyt jo noin tuhat vuotta. Tutkimusten lukumäärä on mittaamaton. Tulosten vaikutukset ovat muuttaneet maailmaa vuosisatojen ajan.
On turha kadehtia yliopistojen tuhatvuotista perinnettä ja kuvitella voivansa päästä parin vuoden mainonnalla ja muulla humpuukilla samaan. Opiskelijana oli pöyristyttävää istua luennoilla ja kuunnella kuinka opettajat vertailivat ammattikorkeakoulua "muihin yliopistoihin". Uudenuutukaiset hoitotieteen maisterit vetivät innolla tieteenfilosofian luentoja sentin paksuisen opasvihkosen pohjalta. Tiede oli niin kevyttä ja helppoa.
Ainakin Turun ammattikorkeakoulu näyttäytyy opiskelijalle täysin epäkorkeakoulumaisena. Rooliajatteluun ja armeijamaiseen kuriin tukeutuva järjestelmä ei ole kypsä korkeakouluaatteelle. Opettajien pikakouluttaminen maistereiksi ei tuonut järjestelmään lämpöä eikä sivistystä.
Vanhakantaisuus ja jäykät traditiot häiritsevät ja vaikeuttavat opiskelua. 200:n saman aineen opiskelijan jako 20:n opiskelijan pienryhmiin on turhaa rahanhukkaa. Kalvolta paperiin voi kirjoittaa isommassakin ryhmässä. Eihän ekaluokkalaisillekaan kyetä muodostamaan näin pieniä ryhmiä. Pakollinen läsnäolo ja niiden kirjaaminen päiväkirjaan on naurettavaa varsinkin perheellisen ja työssäkäyvän opiskelijan näkökulmasta.
Joka viikko vaihtuva lukujärjestys, jonka sisällön saa tietää vasta edellisen viikon perjantaina on simputusta. Henkilökohtaista opetussuunnitelmaa ja opintojen räätälöimistä ei näkyvästä mainostamisesta huolimatta voi käytännössä toteuttaa lainkaan.
Henkilökohtainen opetussuunnitelma tarkoittaa ainoastaan koulun keskeytystä tai sieltä eroamista. Perheellisen ja työssäkäyvän opiskelijan ylimääräiset kuviot häiritsevät ylhäältäpäin ohjautuvaa, byrokraattista järjestelmää, jossa keskeisellä sijalla ovat opiskelijan sijaan säännöt.
Kun yliopisto-opiskelija joustavasti ja itsenäisesti sumplii lukujärjestystään, amk-opiskelijan ainoaksi vaihtoehdoksi jää koulun keskeytys tai ero, koska opetusohjelma on "ylhäältä annettu" tiivis paketti. Mihinkään ei voi vaikuttaa, eikä mistään joustaa. Jouduttuaan eroamaan opiskelija ei voi enää myöhemmin jatkaa opintojaan, vaikka olisi suorittanut tutkinnosta jopa kolmasosan. Takaisin päästäkseen on käytävä läpi uusi hakuruljanssi yhteishakuineen ja valintakokeineen. Korkeakoulumaisuutta järjestelmässä ei ole hiventäkään.
Entinen amk:n opiskelija
