Eikö kotiäitiys ole työtä
Sukupuolten väliseen tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassamme naisen on paiskittava töitä vähintään "kuin mies" jotta hänen suorituksiaan voidaan mitata rahassa ja eläkkeessä.
Jos hän vapaaehtoisesti valitsee omien lastensa hoitamisen kotona hänen on nykyään oltava joko idealisti tai sopivan varakas. Eläkettä ei tästä vaativasta kotona tehdystä työstä kerry pennin vertaa.
Missä viipyy yhteiskunnan julkinen kannustus lapsiaan kotona hoitavia vanhempia kohtaan? Kotiäidin arjesta ei taatusti askareita puutu. Onko hänen todellakin puolusteltava sitä, että hän on "vain" kotona töissä?
Nyky-yhteiskunnassa arvostetaan kodin ulkopuolista työn- ja rahantekoa lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Oravanpyörässä juostaan, kun siihen on hypätty. Menetetty yhteinen aika kompensoidaan sillä, mitä rahalla saa. Ja, eläkettä kertyy.
Lasten ja nuorten rauhattomuutta, juurettomuutta ja muuta oireilua ihmetellään yleisesti. Mielestäni kaikkein arvokkain asia mitä lapsillemme voimme suoda on kiireetöntä aikaa yhdessä olemiseen ja kasvamiseen.
Eikö lapsen oma vanhempi joka itse haluaa hoitaa lapsensa ole tämän paras mahdollinen päivähoitaja? Palkkaa ja eläkettä saadakseen pitäisi toisinaan ryhtyä hoitamaan naapurin lapsia, ei omiaan.
Hoitamalla lapseni kotona säästän yhteiskunnalle tuhansia markkoja kuussa päiväkotihoidon kustannuksia ajatellen.
Suurituloisten perheiden vanhemmat nostavat lapsilisät esim. omiin yksityisiin eläketarkoituksiinsa. Sellaiseen ei keski- ja vähätuloisilla vanhemmilla tässä kalliissa yhteiskunnassa ole minkäänlaista mahdollisuutta; lapsilisät tarvitaan ruokaan ja kasvavien lasten vaatetukseen.
Vaikka sosiaali- ja terveyssektorilla venytellään pennejä rahaa näyttää löytyvän mm. pröystäilevään EU-edustukseen sekä kansan(?!)edustajiston ja eduskunnan hävyttömiin palkankorotuksiin.
Missä viipyy pieniä tulevia veronmaksajiaan kotona hoitavien vanhempien oikeus eläketurvaan?
Eva Vehmola-Järvinen
neljän pienen lapsen kotiäiti
Turku
